The Wolf of Wall Street valkokangas

Ohjaaja Martin Scorsesen ja näyttelijä Leonardo DiCaprion viides yhteinen elokuva on pörssimaailmaan sijoittuva The Wolf of Wall Street, joka perustuu talousrikoksista tuomitun Jordan Belfortin muistelmiin. DiCaprion esittämä Belfort toimii myös tarinan epäluotettavana kertojana, kuten tarinan lähteestä voi olettaa.

Tarinan alkaessa Belfort on nuhteeton vastanainut nuorukainen, joka unelmoi rikkaudesta. Hän saapuu Wall Streetille intoa puhkuen ja saa töitä menestyvästä sijoituspalvelusta. Firma menee kuitenkin konkurssiin ja Belfort saa potkut. Hän löytää pian vastaavaa hommaa pienestä yrityksestä, joka kauppaa niin sanottuja roskaosakkeita työväenluokalle.

Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta häikäilemätön Belfort menestyy ja perustaa oman firmansa. Lailliset keinot karisevat sarjan koventuessa mutta rahaa tulee kuin roskaa. Uusi edustusvaimo, kalliit autot, juomat, huumeet ja huorat täyttävät elämän, ja FBI:kin alkaa kiinnostua Belfortin tekemisistä.

Scorsese on käsitellyt aiemminkin rikosjehujen nousua ja tuhoa elokuvissaan. Wolf of Wall Streetista voi löytää yhtäläisyyksiä esimerkiksi Mafiaveljien (1990) kanssa – molemmissa tarinoissa päihteidenkäyttöä ja riippuvuutta käytetään päähenkilöiden rappion ja romahduksen symboleina. Kapitalistiset pörssimeklarit esitetään kuitenkin Mafiaveljien gangstereita vastenmielisempinä ja moraalittomampina otuksina. Apinalaumana, jota ajaa eteenpäin rahan ja nopean mielihyvän metsästäminen.

Päähahmo Jordan Belfort on moraaliton narkkari, jolla tuntuu olevan addiktio aivan kaikkeen – seksiin, huumeisiin, alkoholiin ja rahaan. Leonardo DiCaprion roolisuoritus on inhottavuudessaan yllättävänkin vakuuttava. Ikipoikamaisen näyttelijän venyvyyttä voi edelleen vain ihmetellä, vaikka DiCaprio onkin viime vuosina totuttu näkemään synkemmissä rooleissa.

Hahmogalleria on muutenkin upea, ja Scorsesen näyttelijäohjaus odotetun tiukassa vireessä. Esimerkiksi Matthew McConaughey tekee lyhyen mutta vaikuttavan roolin Belfortin varhaisen mentorin Mark Hannan osassa, ja Jonah Hill on mainio ykkösmies Donnie Azoffina. Scorsese osoittaa jälleen kykynsä hallita pitkällä aikajänteellä liikkuvaa tarinaa ja vaikuttavankokoista näyttelijäkaartia kuitenkaan tappamatta tarinan henkeä.

Kaikkea nähtyä leimaa kuitenkin tietty tuttuuden tunne. Scorsese liikkuu omalla mukavuusalueellaan käsitellessään päähenkilöitään kapitalismin vääristyminä. Tietyllä tasolla toivoisin ohjaajalta tuoreita ajatuksia, mutta itsensä toistamista ei voi pitää minään perisyntinä, jos lopputulos on hyvin tehty. Kömpelöt leikkaukset, joiden jälkeen hahmot nojaavat eri suuntaan tai vaihtavat paikkaa, kielivät kuitenkin viimeistelyn puutteesta, mikä vaikuttaa käsittämättömältä, kun puhutaan Scorsesen tasoisesta ohjaajasta.

Nooteista huolimatta The Wolf of Wall Street onnistuu asiassaan ja tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen pörssimaailmaan, jonka lainalaisuuksien selittämisen kanssa ovat monet elokuvat ennen tätä kamppailleet. Jargon pörssikursseista ja niillä kikkailusta saa kyytiä kohtauksessa, jossa Belfort selittää suoraan kameralle suunnittelemaansa huijausta. Äkkiä hän keskeyttää puheensa ja toteaa, ettei yksityiskohdilla ole oikeastaan väliä. Pointti on se, että hän rikastuu, ja sen minä – tavallinen katsoja – vain haluankin kuulla.