Katso ravaavaa hevosta

Steven Spielbergin uusin elokuva Sotahevonen vie tekijänsä takaisin sotaelokuvien pariin. Ohjaajan kunnianosoitus vanhoille Hollywood-elokuville sisältää hienovaraisia viittauksia vanhoihin elokuviin. Jopa hevosen matka halki rintamalinjojen muistuttaa kevyesti Lassien seikkailuja sodassa. Hallittu kokonaisuus kertoo pieniin kertomuksiin jakautuvan tarinan sodasta, mutta tekee sen hieman totutusta näkökulmasta poiketen.

War HorseHetken mielijohteen saattelemana köyhä torppari ostaa viimeisillä rahoillaan markkinoilta hevosen, joka ei villin luonteensa takia maatilan elämään täysin sovellu. Perheen poika ottaa sydämen asiakseen kouluttaa ratsusta työhön sopivan hevosen sen luonnetta kunnioittaen. Taloudellisten vaikeuksien pakottamana hevonen kuitenkin joudutaan myymään armeijan ratsuväen palvelukseen, mistä sen rintamalinjoja ylittävä matka sodassa saa alkunsa.

Hevonen nousee muistutukseksi inhimillisyydestä, joka yhdistää ihmiset rintamalinjoista, luokasta, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Elävä olento, joka ei ole valinnut osaansa, herättää sen tapaamissa ihmisissä kunnioitusta ja ihailua. Kesytetty luonnonvoima on saatu toimimaan vaistojensa vastaisesti ja syöksymään kohti vaaraa. Syyllisyys sen karusta kohtalosta saa ratsun lukuisat omistajat miettimään sodan mielekkyyttä uudella tapaa herättäen heissä tukahdutetun omantunnon äänen.

War HorseSotahevonen syyllistyy eläimistä kertovien elokuvien helmasyntiin eli eläinten inhimillistämiseen. Hevosten reaktiot ihmisten keskusteluihin ja tekoihin menevät välillä jopa huvittavan puolelle. Kenties valtavirtakatsojat tarvitsevat vahvempaa tunnesiteen luomista hevoseen kuin perinteisempiin kotilemmikkeihin. Toimiakseen elokuva vaatiikin katsojaltaan, että hän pystyy tuntemaan jonkinlaista myötätuntoa ratsuun. Siksipä hevosten älykkyyttä ja inhimillisyyttä on rakennettu alleviivatusti lähikuvin ja äänimaailman avulla. Kysymys on selkeästä ohjauksellisesta suunnan valitsemisesta, mutta se on samalla suurin vaaratekijä. Jos hevosesta ei saada tarpeeksi kiinnostavaa hahmoa katsojalle, hajoaa koko harkitusti suunniteltu rakennelma käsiin ja elokuva jää vain kauniiksi maisemakuvaukseksi.

Upeita maisemia ja hienoa kuvallista kerrontaa elokuvassa riittää. Sen visuaalisesta ilmeestä vastaa Spielbergin hovikuvaajaksi jo muodostunut Janusz Kaminski, jonka kameratyöskentely on Sotahevosessakin moitteetonta ja linjavaa. Kuvauksessa on tuotu hienosti esiin kaikuja vanhoista Hollywoodin elokuvista erityisesti värielokuvan alkutaipaleelta. Pitkän yhteistyön hedelmät näkyvät hiotussa kokonaisuudessa, jota huikea äänisuunnittelu ja leikkaus hienosti tukevat.

War HorseKuudesta Oscarista kisaavaa Sotahevosta vaivaa sama yksioikoisuus kuin kilpasisariaan Piikoja sekä Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä -elokuvaa. Niiden teknistä osaamista tai näyttelijäsuorituksia ei käy kiistäminen, mutta niistä jää puuttumaan jotain syvempää. Tarinat jäävät yksiselitteisiksi ja naiiveiksi. Ne pyrkivät tarjoamaan jotain kaikille ja olemaan ärsyttämättä ketään. Sotahevosen kohdalla elokuvan toimiminen on täysin kiinni hevosen ja katsojan suhteesta. Lopputulos joko vie mennessään tai jättää kylmäksi.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 5 henkilöä


Powered by Preview Networks