Ojenna kätesi ja hymyile

Steven Spielbergin tuotannon avainteemoja lienee kohtaaminen. Hollywoodin suuri humanisti ei koskaan ole lähestynyt aihetta yhtä hartaasti ja tunteikkaasti kuin vuoden 1982 klassikossa E.T.. Filmistä ei povattu menestystä, mutta siitä tuli 1900-luvun vaikuttaneimpia satuja. Vahvalla sentimentaalisella virityksellä, kuitenkin aivan omalaatuisesti ja keskittyneesti maalailtu kertomus ystävyyden ja hyväntahdon lähettiläästä oli pesemässä Hollywoodia niistä kyynisyyden piirteistä, jotka 1970-luvulla olivat teollisuuteen leimallisesti kiinnittyneet. Mentaalisen jälleenrakennuksen kollektiivinen tarve vaikutti E.T.:n vastaanottoon. Spielbergillä oli sanoma ja vain harvoin elokuvan ja yleisön kohtaaminen on ollut yhtä voimallinen.

© 1982/2002 Universal StudiosKuten Kolmannen asteen yhteydessä, E.T.:ssä maaginen ja yliluonnollinen avautuu keskelle tavallisen amerikkalaisen perheen arkea. Edellä mainitussa tapahtumien kokijana ja silmiensä avaajana nähdään aikuinen mies, E.T.:ssä pääosassa on lapsi, 10-vuotias Elliott, joka saa elämänsä ystävän uhatusta avaruusoliosta. Näkökulma ei rajoitu Elliotiin, mutta juuri hänen uskonsa, toivonsa ja rakkautensa kautta heijastuu sydämenpalo muihin elokuvan hahmoihin ja elokuvasaliin.

E.T. on teknisesti ehostettuna nostettu nyt uudelleen jalustalle, 20-vuotisjuhlansa kunniaksi. Koska elokuvassa rakastetaan, koska se on rakkautta, koska siinä ei ole vihaa, koska se on muukalaisille kätensä ojentava, kristillisen etiikan vertauskuvallinen ilmentymä, se sopii lapsille, se sopii aikuisille, se sopii jälleen, tai siis edelleen, aikaan. Alkuperäisessä versiossa poliisien käsissä nähdyt aseet on Spielberg tietokonetekniikan avuin korvannut radiopuhelimilla. Siistiä vapautta taiteilijan.

© 1982/2002 Universal StudiosOhjaajan vilpittömyys, tunnevoima, usko, toivo ja rakkaus tekee E.T.:stä parasta, mitä Reaganin ajan Hollywood-ilmapiiristä saatiin ammennettua. Taiteen nimissä Spielbergin menestyksellä ei luonnollisestikaan ole ollut pelkästään hyviä seurauksia. Sen koki muun muassa John Carpenter ja hänen mestarillinen, heikosti menestynyt alien-filminsä The Thing vuodelta 1982. Saatanaa ei kaivattu uniin. Spielberg ojensi avokämmenen, hän paransi haavoja.

Elokuvan visuaalinen lumo ja huikea musiikki kohoavat uuden version puitteissa aivan omiin sfääreihinsä. E.T.:ssä on paljon ainutkertaista hehkua. Itse kuitenkin koen esimerkiksi ohjaajan tuoreimman filmin, monikulmaisen ja pohdiskelevan Artificial Intelligencen huomattavasti kiinnostavampana. Kyynisen ihmisen ongelma. Kuten ranskalaistyttö Amélienkin kohdalla, tulee avaruusolio E.T. jätettyä teatteriin.

Suomessa elokuvasta esitetään suomen- ja ruotsinkielellä dubattuja versioita. Työn tasoa en ainoastaan englanninkielisen filmin nähneenä osaa kommentoida. Kyseenalainen juttu kyllä...

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,4 / 7 henkilöä



Lue myös