Tappajahai kotikatsomo

Steven Spielbergin suuri läpimurtoelokuva puree yhä napakasti. Vaikka efektitekniikka on nykyiseen meininkiin verrattuna kivikaudelta, homma toimii. Hannibal Lecteriäkin tylympi kaikkien sarjamurhaajien äiti tekee selvää niin paateista kuin ihmisistäkin, kun nuori Spielberg on kutakuinkin malttanut passata pahimmat ylilyönnit, jotka hänen myöhemmällä urallaan ovat olleet jo tavaramerkkejä.

Viime vuonna ansaitun 25-vuotisjuhlajulkaisun saanutta kalaretkeä kelpaa ihailla kotiteattereissa kirkkaana laajakuvaversiona ja digitaalisesti re-masteroituna. John Williamsin hypnoottisen tehokas tunnusmusiikki vihjaa synkästä salaisuudesta pinnan alla edelleen niin, että uimahallinkin eläkeläisiä ja tenavia kuhiseva allas vaikuttaa uhkaavalta, mitä se kai nyt muutoinkin on.

Tappajahaita valmistettiin parisen vuotta suurten ongelmien saattelemana. Harva edes uskoi sen menestymiseen, mutta suuri yleisö äänesti jaloillaan kansoittamalla teatterit. Tappajahai jäi historiaan yhtenä eniten koskaan tuottaneena ja ensimmäisenä 100 miljoonan dollarin rajan rikkoneena elokuvana, joka teki nuoresta, alle kolmekymppisestä ohjaajastaan miljonäärin.

Peter Benchleyn bestselleriin perustava elokuva sai, kuten hyvin tiedämme, useamman ja toinen toistaan surkeamman jatko-osan. Lisäksi listan jatkeeksi ovat tulleet aiheen innoittamat hirviöt aina alligaattoreista tomaatteihin. Mutta tämä taas ei ehdan ja originaalin teoksen painoarvoa vähennä. Tuon painoarvon monet saivat tosin tuntea myös nahoissaan, kun uimarantoja autioittanut elokuva sai tyhmät jenkit lahtaamaan viattomia pyöriäisiä ja delfiinejä teloitusmentaliteetilla.

Miellyttävintä on edelleen katsoa ja kokea, miten yksinkertaisista ja tehokkaista elementeistä Spielberg rakentaa perustarinan jännitystä. Parhaimmillaan Tappajahai yltää melkein hemingwaymaisiin mittoihin luonnon ja ihmisen voimainkoetuksena. Haitakin kärsivällisesti pitkän aikaa vain vilautellaan, kunnes vasta loppupuolella rujo kalanpuolikas sitten mellastaa sydämensä kyllyydestä.

Yhtenä Special Editionin kylkiäisenä on kiinnostava making of -dokumentti, joka paljastaa muun muassa sen, miten mekaanisesta haista oli enemmän päänvaivaa kuin kuvatuista oikeistakin eläimistä. Eri pätkien erot huomaa myös filmillä, kun hain koko vaihtelee tuon tuostakin, mutta eipä se suurempia haittaa. Tappajahai on onnistunut säilyttämään tuoreutensa. Viime vuonna elokuvasta on dvd:nä julkaistu myös korkeatasoinen 25th Anniversary Collector’s Edition, jossa lisämatskua piisaa ämpäri tolkulla.