Historiaa Hollywoodin silmin

Vuoroin ryminää, huumoria ja toimintaa, vuoroin moraalista opetusta ja vakavaa draamaa. Hirmuliskojen uudelleen henkiinherättämisen (ohjaajana elokuvassa The Lost World: Jurassic Park, 1997) ja ulkoavaruuden otusten valtakamppailun (tuottajana elokuvassa Men in Black, 1997) jälkeen elokuvaohjaaja/tuottaja Steven Spielberg jatkaa monimuotoista elokuvatarjontaansa muokkaamalla valkokankaalle vakavan tarinan orjuudesta, inhimillisyydestä ja ihmisoikeuksista.

Neljä Oscar-ehdokkuutta kahminut elokuva Amistad tarjoaa katsojalleen historiallisen kertomuksen aidossa ja alkuperäisessä Hollywood-hengessä. Elokuva kertoo moraalisesti opettavan tarinan Yhdysvaltain kansakunnan kasvukivuista kohti todellista tasa-arvoa ja vapautta. Elokuva on ehdokkuudella Akatemiassa mm. parhaasta musiikista ja parhaasta miespääsivuosasta. Elokuva perustuu tositapahtumiin - mukautetusti.

Atlantin valtameri vuonna 1839. Amerikan markkinoille tarkoitetut orjat kaappaavat verisen taistelun jälkeen espanjalaisen orjalaiva La Amistadin. Henkiinjätetty laivan omistaja ja hänen apulaisensa pakotetaan ottamaan kurssi kohti itää, kohti Afrikkaa. Eloonjätetyt onnistuvat huiputtamaan vangitsijoitansa ja laiva lopulta ajautuu maihin Yhdysvaltain rannikolla. Aluksen vallanneet orjat vangitaan ja taistelu heidän kohtaloistaan voi todella vasta alkaa. Panoksena taistelussa ovat vapaus ja kuolema, inhimillisyys ja kansakunnan kohtalo, keinona poliittinen kähmintä ja kirkasotsainen idealismi. La Amistadin tarina kertoo Yhdysvaltoja kahtiarepineen sisällissodan kenraaliharjoituksen, kertomuksen pyrkimyksestä todelliseen vapauteen ja tasa-arvoon...

Amistad - Eepos "spielbergiläiseen" tapaan

Steven Spielbergin uusimmassa elokuvassa kolmannen valtakunnan puhdassydäminen teollisuuspohatta Oskar Schindler on vaihtunut nuoren Amerikan kansakunnan idealismilla kyllästettyihin vapaustaistelijoihin ja inhimillisyyden esitaistelijoihin. Elokuva tarjoaa katsojalleen historiankirjoituksen menneisyydestä, kertomuksen historiantutkimuksien alaviitteiden ja kuvatekstien kohteista. Spielbergin vuonna 1993 ohjaaman Schindlerin listan tavoin Amistad pyrkii luomaan "todellisen" menneisyyden valkokankaalle - menneisyyden, jossa on suoraselkäisiä kansakunnan toivoja. Kaikki natsi-Saksan kansalaiset eivät olleet pahoja, kaikki amerikkalaiset eivät 1800-luvulla olleet orjuuden kannattajia. Vaikeinakin aikoina on yksilöitä, jotka uskaltavat ottaa kantaa moraalisesti tärkeinä pitämiinsä kysymyksiin.

Vastaitsenäistyneen kansakunnan luomiseen valkokankaalle on elokuvassa nähty aikaa ja vaivaa, tietysti "spielbergiläiseen" megalomaaniseen ja perfektionistiseen tapaan. Elokuvan tarinalle onkin luotu arvoisensa puitteet, kustannuksista ei ole säästelty visuaalisesti todentuntuisen maailman luomisessa. "Autenttisen" 1800-luvun alun maailman henkiinherättäminen New Haveniin vaati kuvauksissa suuria panostuksia: elokuvaa ei kuvattu kulisseissa vaan aidoissa elokuvan osoittamissa paikoissa. Elokuvan tekoon osallistuikin suuri joukko arvostettuja ja palkittuja elokuva-alan ammattilaisia.

Vain parhaat ja palkitut saavat tilaa

Steven Spielberg tukeutui menneisyyttä rakentaessaan suureksi osaksi Schindlerin listan valmistukseen osallistuneeseen Oscar-voittaja -työryhmään, Amistadin kuvauksesta vastasi Janusz Kaminski, leikkauksesta Michael Kahn ja musiikista John Williams. Elokuvan tuotantosuunnittelusta vastasi Forrest Gump -elokuvasta Oscar-ehdokkuudella ollut Rick Carter ja puvustuksesta elokuvasta Malcom X ehdokkuuden saanut Ruth Carter. Vain paras tuotantoryhmä kelpasi elokuvan ohjaajalle. Lopputuloksena olikin sangen todentuntuinen menneisyyden maailma. Laadukas tekninen toteutus tarjoaa vaikuttavan katselukokemuksen.

Näyttelijävalinnat osoittavat myös pyrkimystä luoda valkokankaalle jotakin "elämää suurempaa". Suuret ja monilukuiset hirmuliskot ovat vaihtuneet uusimmassa elokuvassa laajaan ja arvostettuun näyttelijäkaartiin. Aiemmin vain päänäyttelijäsuorituksiin tottuneet tähdet joutuvatkin "näyttelijäinflaation" seurauksena tyytymään elokuvassa huomattavasti tavallista vaatimattomampiin rooleihin. Hyvänä esimerkkinä edellisestä voidaan nostaa Morgan Freemanin rooli orjuutta vastaan taistelevana entisenä orjana. Vahvana näyttelijänä tunnettu Freeman (mm. elokuvissa Driving Miss Daisy, Unforgiven, Se7en ja Kiss the Girls) katoaakin elokuvassa "vain" tähdeksi tähtikaartin monilukuiseen joukkoon.

Varsinaisesta pääroolista elokuvassa taistelevat elokuvan päähenkilöä, orjuutettujen johtajaa "Cinqueta" esittävä Djimon Hounsou ja Yhdysvaltain entistä presidenttiä John Quincy Adamsia esittävä Anthony Hopkins, joka "Jumala koneesta" -tyylisillä ilmestymisillään onnistuukin osittain kaappaamaan pääroolin itselleen. Hounsoun voimakkaan roolisuorituksen arvoa nostaa hänen kokemattomuutensa näytelmäelokuvissa, aikaisemmin hän on esiintynyt lähinnä David Fincherin ohjaamissa musiikkivideoissa. Näyttelijäkaartista on vielä mainittava vahvat roolisuoritukset tekevät vangittujen asianajajaa esittävä Matthew McConaughey ja yleisen syyttäjän roolin esittänyt Pete Postlethwaite. Autenttisuutta näyttelijäkaartiin on pyritty luomaan myös valitsemalla afrikkalaisten rooliin todellisia afrikkalaisia, ei Hollywood-afrikkalaisia.

Moraalista sanomaa ja "hiottua" historiaa

Elokuvatuottaja Debbie Allen tutustui vuonna 1984 orjalaiva La Amistadista kertovaan kaksiosaiseen essee- ja artikkelikokoelmaan. Tarina miellytti ja suututti häntä. Kertomatta jätetty tarina Yhdysvaltain "pimeämmästä" historiasta sai hänet ostamaan oikeudet samaiseen tapahtumaan keskittyvään William A. Owensin historiantutkimukseen Black Mutiny: The Revolt on the Schooner Amistad. Elokuva Amistad kertookin tositapahtumiin perustuvan tarinan espanjalaisen orjalaivan "lastin" kohtalosta, tosin totuutta mukaillen - osittain vaieten ja osittain totuutta vääristäen. Elokuva ei pysy rehellisenä aiheelleen loppuun asti. Historiallinen tarina sisälsi aineksia, joista ei voinut puhua suurelle yleisölle tarkoitetussa Hollywood-elokuvassa. Elokuva jättää kertomatta tarinan jatko-osan, jatkokertomuksen elokuvan päähenkilöstä Cinquesta, tarinan orjasta orjanmetsästäjäksi ja orjakauppiaaksi.

Tekninen toteutus tarjoaa suureelliset puitteet juonikerronnalle. Elokuva Amistad kertoo tarinan ihmisoikeuksien universaaliudesta. Aihe on noussut yhä keskeisemmäksi ja ajankohtaisemmaksi alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamisen myötä. Amerikkalaisissa elokuvissa usein esiin nostetut intiaanikansojen oikeudet ovat korvautuneet elokuvassa laittomasti orjuutettujen afrikkalaisten oikeuksilla (elokuvatutkimuksessa puhutaankin lajityypistä "vastawesterninä" ja "uusvilpittömänä elokuvana").

Elokuvan voidaankin nähdä jatkumona vaikkapa Roland Joffén ohjaaman elokuvan The Mission ja Kevin Costnerin esikoisohjauksen Dances with Wolves osoittamalle suunnalle. Elokuvamaailmassakin on tärkeää ja "poliittisesti korrektia" asettua sorrettujen ja väärinymmärrettyjen ryhmien oikeuksien puolustajaksi - jopa "todellisen" historiankirjoituksen kustannuksella. Amistad tarjoaakin katsojalleen ennen kaikkea sorrettujen puheenvuoron ...ja tarinan yksittäisen kansakunnan, Yhdysvaltojen, kasvamisesta sortajista sorrettujen esitaistelijaksi.

Kasvukipujen kautta kokonaiseksi kansakunnaksi

Amistadin mielenkiintoisimpana antina onkin sen tarjoamien näkökulmien moninaisuus. Yhteistä kieltä etsivät vapauden esitaistelijat ja sorretut tarjoavatkin erittäin raikkaan näkökulman tuttuun ja monesti valkokankaallakin tarkasteltuun aiheeseen. Ensikontaktin hakeminen on esitetty erittäin lämminhenkisesti ja ymmärtäväisesti. Sorrettujen silmin kuvatut menneisyyden vääryydet saavat elokuvassa kuitenkin nopeasti merkittävän roolin - lämminhenkisyys muuttuu kertomukseksi väkivallasta ja sorrosta.

Elokuva käyttääkin hyvin samankaltaisia tehokeinoja hyväkseen esittäessään moraalisia väitteitä kuin Ridley Scott Amerikan löytämisen juhlavuodeksi valmistuneessa elokuvassa 1492: Conquest of Paradise. Voimakas visuaalinen väkivalta toimiikin elokuvassa tehokeinona moraalisen tarinan opetuksessa. Valitettavasti elokuvan kohteena ollut tapaus ja käsittelytapa siirtyvät kerronnassa taustalle elokuvan keskittyessä saarnaamaan ja ylistämään puhdasmielistä amerikkalaisuutta.

Steven Spielbergin uusin ohjaus kertookin lopulta vain tarinan Yhdysvaltain kasvukivuista kohti todellista vapauden ja tasa-arvon kansakuntaa. La Amistadin tapaus jääkin itseasiassa taustalle ohjaajan ryhtyessä keskittymään varsinaiseen elokuvasta kumpuavaan aiheeseen: taisteluun vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta, taisteluun amerikkalaisista hyveistä. Paatokselliseksi saarnaamiseksi loppua kohti kohoava ylistyskertomus amerikkalaisten todellisesta jaloudesta ja puhtaudesta saa jopa Schidlerin listan loppusaarnaamisen ja asioiden alleviivaamisen kalpeaksi kateudesta. Elokuva ei jätä katsojalleen mitään epäselväksi, elokuva tarjoaa totuuden kapiteelikirjaimilla kirjoitettuna - elokuvan viimeiset kohtaukset ovat väännettyä rautalankaa amerikkalaiselle yleisölle.

Sitä tavallista Hollywood-tuotantoa!

Vaikka elokuva Amistad tarjoaa tuoreen ja voimakkaan näkökulman vanhaan aiheeseen, se ei kuitenkaan tarjoa lopulta mitään uutta ja mullistavaa. Elokuva noudattaa tyypillistä Hollywood-kerrontaa saarnatessaan ilosanomaa vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Elokuva esittääkin kertomuksensa puhtaasti klassisessa tarinakerronnan muodossa: alussa esitetty ongelma ratkeaa moraalisen väittelyn ja oikeamielisen toiminnan seurauksena elokuvan lopussa. Elokuvan lopussa esitetty maailma on ongelman kadottua askelta parempi paikka elää.

Steven Spielbergin uusin elokuva Amistad tarjoaa katsojalleen kuitenkin nautittavan katsomiskokemuksen. Tosin inhorealistinen väkivallan kuvaus saattaa häiritä herkimpiä katsojia. Etenevä juoni ja elokuvan tekninen toteutus nostavat elokuvan keskiverto Hollywood-elokuvaa paremmaksi. Voimakkaat näyttelijäsuoritukset, elokuvan visuaalisuus ja tarinakerronta ennen amerikkalaisuuden hyvyyden saarnaamista tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 4 henkilöä



Lue myös