Keskiaikakomedia analogiana nykypäivän yritysmaailmasta

Ohjaaja Joonan Tenan uusin fiktioelokuva Peruna (2020) syntyi komedioita sekä yhteiskunnallisia draamoja käsikirjoittaneen Pekko Pesosen ajatuksesta tehdä Suomessa poikkeuksellinen keskiaikakomedia Monty Pythonin hullun maailman (Monty Python and the Holy Grail, 1975) hengessä. Suomen keskiajan ja uuden ajan vaihteeseen 1600-luvulle sijoittuva elokuva muodostaa kiinnostavan analogian aikakauden tieteen ja kulttuurin kehitykselle ja 2000-luvun yrityskulttuurin kokemalle muutokselle.

Pekko oli kiinnostunut, ja minä myös, tästä yritysmaailman murroksesta. Mitä ovat nämä uudet startup-yritykset ja Slush-tyyppiset tapahtumat sekä IT-ala, jossa on hirveän iso kulttuuriero sellaiseen vanhaan patruuna-aikaan.

Monimutkaisiakin yritysmaailman konsepteja pyrittiin tekemään ymmärrettäväksi etäännyttämällä ne komedian keinoin menneisyyden osaksi. Elokuvassa päähenkilö on Hevonperän linnan puhtaana pidossa työskentelevä Untamo (Joonas Nordman), joka alkaa keksintöjensä kautta tavoitella nousemassa olevan porvarissäädyn tarjoamaa parempaa elämää aivan kuten nykyajan nuoret yrittäjät.

Näillä nuoremmilla yrittäjillä on sekä minun että Pekon ikäluokkaan verrattuna sellainen ero, että heillä tuntuu olevan fiilis, että koko maailma on avoin ja heidän markkinansa ovat maailmalla eikä eletä vaan täällä Suomessa.

Kaikkien tuntemat historiaan liitettävät stereotypiat pimeästä keskiajasta ja tieteen äkillisestä vallankumouksesta toimivat komedian rakentamisen välineinä, mutta vielä piti keksiä, mikä olisi Untamon tarinaa eteenpäin ajava uusi ja maailmaa mullistava keksintö.

Perunaan päädyttiin, kun mietittiin sellaista maailmaa mullistavaa tuotetta, jonka me tiedämme tänä päivänä, mutta keskiajalla sitä ei ollut vaan tuli sen jälkeen ja on ollut valtava menestystarina jälkeenpäin katsottuna.

Untamon kohdatessa sattumalta tämän Amerikan mantereelta tuodun uuden mukulakasvin hän kokoaa ympärilleen tukijoukon, jotka alkavat kasvattaa ja markkinoida uutta tuotettaan kirkon ja maallisen vallan vastustuksesta huolimatta.

Liettualaisella ja suomalaisella ammattitaidolla

Monien nykyisten suomalaisten elokuvatuotantojen tavoin myös Perunaa siirryttiin tuottajan ehdotuksesta kuvamaan kustannuksiltaan halvempiin Baltian maihin. Historiallinen elokuva vaati todellisten aikakauden ympäristöjen lisäksi myös mittavia ulkoilma- ja studiolavasteita. Liettua sai toimia koko kuvausten ajan uuden ajan kynnyksellä olevana Suomena ja sen hansakaupan ajoista lähtien keskeisimpänä liitoskaupunkina Turkuna.

Asemapaikkamme olivat Vilna ja Kaunas, joiden välillä kuljimme. Esimerkiksi tuo elokuvan linna on Trakain linna siellä Vilnan ja Kaunasin puolessa välissä, mutta sitä on digitaalisesti muutettu, koska se oli vähän liian kirkkomainen ja vähän liian kuninkaallinen, että me teimme ulkokuviin sellaista pientä muutosta.

Tena tutustui uudenlaiseen elokuvantekemisen kulttuuriin Liettuassa, jonka alan ammattilaisten kanssa työskentely sujui hyvässä hengessä ja vaivattomasti. Liettualaisilta löytyi myös kivenkovaa ammattitaitoa ja intohimoa tehdä kaikkensa erityisesti lavastusta ja käsityötaitoa vaativissa elokuvanteon tehtävissä.

Liettualaisen puvustus- ja lavastustyöryhmän kädentaito oli ihan huikeata, miten taitavia he olivat ja kuinka paljon he välittivät siitä työstä.

Vanhojen tuttujen sekä uusien näyttelijöiden kanssa työskentely oli Tenan mukaan todella kivaa. Tuotantoryhmää myös kohdeltiin hyvin Liettuassa suomalaisten ja paikallisten kuvausryhmän jäsenten tullessa hyvin toimeen keskenään. Rento meininki ja huumorintaju säilyivät molemmin puolin.

Liettualaisetkin tuntuivat tykkäävän meidän porukastamme, kun ovat tottuneet myös muuhun. Meillä oli kuvausryhmässä paljon sellaisia, jotka olivat juuri olleet Tšernobyl (Chernobyl, 2019) -sarjaa tekemässä ja jotka tekevät paljon kansainvälisiä sarjoja. Siellä oli sellainen suuren maailman osaaminen, mutta kuitenkin tällainen pienen maan rento fiilis, ja he olivat kauhean ilahtuneita siitä, kun me emme myöskään olleet mitään diivoja.

Historiallisen elokuvan luominen nykyelokuvan keinoin

Tena ja elokuvantyöryhmä lähestyivät Perunan fiktiivisen, mutta historiasta ammentavan tarinan yksityiskohtien luomista genren kansainvälisten huipputöiden, kuten Game of Thronesin (2011–2019) tarkkuudella. Yritysmaailman mukanaan tuomista anakronismeista huolimatta periaatteeksi otettiin pysyä uskollisena historiallisille faktoille, joten lähes kaikki elokuvan lavastuksessa ja tarinassa mukana olevat elementit, kuten Untamon keksinnöt ajoittuvat todella uudelle ajalle.

Vaikka teimme komediaa, jossa aika paljon hullutellaan, niin silti me halusimme tehdä sen maailman hyvin uskollisesti, että sen tapahtumat sijoittuvat loogisesti sinne. Elokuvassa on joko ihan tuon ajan puvustus- ja lavastusesineitä, mitä siellä käytetään tai sitten niissä piti olla ihan suora vitsi tämän päivän startup-maailmaan.

Yksityiskohtien oikein saamisen tarkkuus ulottui myös musiikkiin, johon haluttiin ottaa vain aikakaudella käytössä olleita instrumentteja, joten esimerkiksi 1700-luvun alussa kehitetty piano, jouduttiin jättämään pois. Sähkökitara olisi Tenan mukaan saattanut sopia elokuvan porvariyrittäjien rajoja rikkovaan juhlintaan, mutta tekijät pitivät loppuun asti kiinni historiallisista yksityiskohdista. Niiden luomisen apuna turvauduttiin kaikkiin nykyelokuvien käytössä oleviin keinoihin.

Kyllä oikeastaan melkein kaikki nykyelokuvan keinot ovat siellä täällä käytössä, että se on semmoista sekatekniikkaa. Rakentamalla tulee oikeasti aika hyvää, käyttämällä oikeita juttuja tulee hyvää ja sitten digitaalisesti tehdään se, mitä ei voida tehdä tai ei ollut järkevää tehdä kustannusten kannalta.

Efektipainotteisesta tuotannosta Tenalla oli kokemusta jo lastenelokuvastaan Supermarsu (2018), joten hän intoutui puhumaan myös Perunassa käytetyistä useista erilaisista erikoisefektitekniikoista. Niiden avulla yhdisteltiin useita näkymiä kuten luonnonmaisemia ja lavasteita aidontuntuisen menneisyyden maailman luomiseksi.

Tässä elokuvassa tuli aika paljon harrastettua sellaista ihan kohtuullisen yksinkertaista bluescreen, greenscreen -tekniikkaa, jolla yhdistettiin joitakin juttuja, joka ei ole mikään hirvittävän kallis efekti. Tänä päivänä se onnistuukin aika hyvin, jolloin me saamme valaistuksen toimimaan.

Komediaa korona-ajan katsojille

Peruna on yksi monista koronapandemian uhriksi joutuneista elokuvista, joiden ensi-iltaa on jouduttu teattereiden kiinni ollessa siirtämään useasti eteenpäin. Tämän haastattelun tekoaikaan elokuvan piti aloittaa teatterikierroksensa joulupäivänä, mutta sitä jouduttiin lykkäämään vielä myöhempään ajankohtaan. Tenan mukaan Perunan alkuperäinen julkaisupäivä lokakuussa 2020 olisi ollut hyvässä paikassa, mutta ymmärtää elokuvan siirtämisen olleen välttämättömyys ja toivoo sen resonoivan katsojien kanssa poikkeuksellisesta ajasta huolimatta.

Minä uskon kyllä, että tämä elokuva palkitsee katsojansa, mutta se on sitten niin vaikea sanoa löytävätkö ihmiset elokuvan tällä hetkellä, kun maailmassa on paljon muitakin murheita ja muutakin mietittävää.

Elokuvan tekeminen oli Tenan mukaan antoisa kokemus, jossa tuotantoryhmä pisti parastaan. Hän toivoo elokuvaan intohimoisesti suhtautuneiden tekijöiden tuntemusten ja kuvauksissakin mukana pysyneen huumorin välittyvän mahdollisimman suurelle yleisölle.

Uskoisin, että elokuva puhuttelee ihmisiä, kun se kertoo kuitenkin tästä ajasta ja uskon sen olevan hauska, ainakin ihmiset ovat nauraneet näytöksissä ja toistaiseksi pitäneet elokuvasta. Täytyy vaan toivoa, että me saamme ihmiset katsomaan sen ja ehkä sitten kertomaan sanaa eteenpäin, jos he pitävät siitä.

Lue myös