Dokumentti etiikasta, vallasta ja ihmisen halusta leikkiä jumalaa

Vuosia sitten ohjaaja Tuija Halttunen tuli junalla Helsingistä Tampereelle. Hän osti nopeasti junaan lukemista, kirjan pilvistä. Hän ahmi sen matkan aikana ja sai idean tehdä niistä elokuvan. Halttunen tutki aihetta, mutta ei löytänyt näkökulmaa, joka olisi innostanut häntä. Mutta pilvet jäivät muhimaan hänen päähänsä. Hän katseli niitä.

Vuonna 2016 Halttunen makasi sängyssä kuunnellen tiedeohjelmaa, jossa uutisoitiin että Arabiemiraatit ovat myöntäneet Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhoselle 1,5 miljoonan dollarin eli lähes 1,3 miljoonan euron tutkimusapurahan selvittääkseen, miten saada pilvet satamaan rutikuivalla aavikolla. ”Tästä teen elokuvan!”, Halttunen havahtui. Seuraavana päivänä hän otti yhteyttä Hannele Korhoseen ja tapasi Korhosen. Innostava näkökulma oli vihdoin löytynyt.

Näin pilvet kuolevat

Kävi niin kuin dokumenttielokuvan tekemisessä usein käy: tarina lähti viemään elokuvaa. Syntyi paljon muutakin kuin elokuva vain pilvistä.

Tarkoitus mullistaa säänmuokkaus

Arabiemiraateissa sataa vain 100 millimetriä vuodessa. Vedestä on pulaa. Ongelmaan halutaan ratkaisu. Arabiemiraattien meteorologian laitos uskoo, että säänmuokkauksella olisi tehoa, ja pilviä kylvämällä saataisiin sadetta. Säänmuokkausta on tehty siellä jo vuosikymmeniä. Kuitenkin vuonna 2016 alkanut hanke on ensimmäinen iso taloudellinen satsaus aiheeseen, ja tarkoitus on mullistaa säänmuokkaus. Muista arabimaista poiketen Arabiemiraattien talous on poikkeuksellisen vahva, eikä se ole täysin riippuvainen öljystä ja maakaasusta. Tämä mahdollistaa esimerkiksi isojen kansainvälisten tutkimusten rahoittamisen.

Arabiemiraateissa vesipula ei kuitenkaan näkynyt. Vettä käytetään huolettomasti, kuten tästä elokuvasta näkyy. Vesipulloja tuodaan ulkomailta ja merivedestä erotetaan suola, mikä on todella kallista.

Netin avulla

Halttunen tiesi aiheesta vähän, joten käsikirjoittaminen oli haasteellisempaa kuin hänen muissa elokuvissaan.

Dokumenttielokuvan käsikirjoitus muuttuu kuitenkin aina. Se on kuin toivelistan kirjoittamista. Asioiden suunnittelemista joita elokuvassa tapahtuu. Opiskelin filosofiaa ennen elokuva-alaa. Minulla on filosofin perusluonne, erityisesti moraaliset ja eettiset kysymykset koskettavat minua. Se ei ole tietoista, mutta olen päätynyt usein samanlaisiin käsittelytapoihin. Pohtimaan asioita tietyistä näkökulmista.

Halttunen ei voinut lähteä Arabiemiraatteihin tekemään ennakkotutkimusta, koska se on liian kallista. Se piti tehdä netin avulla. Hän etsi netistä kuvia ja taas kuvia. Aikaa kului, ja hänen oli tehtävä ”omassa päässä” paljon muutakin suunnittelua ja työtä. Kuvauslupien saaminen vaati sekin oman aikansa. Niiden saaminen arabimaihin ei ole helppoa. Lopulta Halttusen sinnikkyys kaikessa palkittiin ja asiat järjestyivät.

Byrokratia ja lainsäädäntö jarruna

Elokuvan kuvaaminen Arabiemiraateissa oli Halttusen mukaan tietynlainen kulttuurisokki. Hankaluuksia aiheutti Arabiemiraattien byrokratia ja lainsäädäntö. Jokainen kuvauspäivä maksoi paljon, koska kuvauksista myös rahastetaan. Lisäksi työryhmän mukana oli aina fikseri, jonka tehtävä oli auttaa ja opastaa kuvauspaikkojen löytämisessä ja varmistaa, että lakia noudatetaan. Käytännössä se tarkoitti, että fikseri tarkisti lähes aina kuvaussuunnat, kuvakulmat ja rajaukset. Sisätiloissa sai kuvata melko vapaasti, mutta ei ulkona.

Näin pilvet kuolevatMeidän mielestämme kuvassa oli esimerkiksi vain maisema, mutta heidän mielestään siinä oli jotain jota ei saanut kuvata. Se oli usein turhauttavaa ja aiheutti ylimääräistä työtä, mutta siihenkin sopeutui. Rahoittajien avuliaisuus oli positiivinen yllätys. Moni kohtaus olisi jäänyt kuvaamatta, jos he eivät olisi auttaneet meitä. Ihmiset sinänsä olivat mukavia ja avuliaita, paitsi salainen poliisi, johon törmäsimme pari kertaa.

Minulla oli oma näkökulmani, heillä omansa. Pidän heistä ja ymmärrän heitä, mutta en voi allekirjoittaa järjestelmää.

Halttunen halusi pilvien olevan läsnä elokuvassa koko ajan, ja se oli yksi kulmakivi kuvaukseen, leikkaukseen ja äänisuunnitteluun. Hän halusi elokuvaan myös toisen tason, joka nousee pois arjesta, joka on kuin pilvien taso tai metahenkinen fyysinen taso. Hän huomasi, ettei sitä saa aikaan pelkillä kuvilla, vaan kertojan avulla. Kertojan käyttäminen oli hänelle vaikeaa. Sen ansiosta hänen arvostuksensa niiden käyttäjiä kohtaan lisääntyi entisestään.

Päätös valtavalle työlle

Näin pilvet kuolevat on saanut mainetta ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla. Se sai maailmanensi-iltansa tänä keväänä CHP: DOX -festivaalilla Kööpenhaminassa. Se palkittiin elokuussa arvostetuilla Locarnon elokuvajuhlilla Premio Zonta Club Locarno-palkinnolla, joka myönnetään erityistä yhteiskunnallista ja eettistä arvoa kantavalle elokuvalle. Tuomaristo kehui elokuvan poeettista lähestymistapaa, upeaa kuvausta ja leikkausta sekä ajankohtaista ilmastoaihetta.

Vastaanotto oli hämmentävän positiivista. Katsojat olivat liikuttuneita ja vaikuttuneita. Se on hienoa ja mieleenpainuvaa, ja samalla ilahduttava päätös valtavalle työllemme, johon koko työryhmä sitoutui suurella sydämellä. Välillä oli vaikeaa, mutta jaksoimme uskoa, että tämä elokuva pitää ja kannattaa tehdä. Ilman koko työryhmän sisukkuutta ja uskoa voittaa esteet, joita kohtasimme tätä elokuvaa ei olisi. Aihe oli mielessäni vuosia. Tein tätä neljä vuotta ja leikkausvaihe kesti kuukausia.

Näin pilvet kuolevatKun tämä oli valmis, mietin mitä olin saanut aikaan. Olenko onnistunut? Olenko pystynyt käsittelemään aihetta? Välittämään sitä katsojille? Saako tämä katsojia? Tuollaiset ajatukset pyörivät mielessä aina elokuvan valmistuttua. Se on osa prosessia ja kuuluu siihen.

Halttusen tekijyydelle on hänen mukaansa ominaista muun muassa se, ettei hän juurikaan mieti elokuviensa vastaanottoa, mutta hän kunnioittaa niiden aiheita ja niissä osallisina olleita.

Tein ratkaisut pelkäämättä. Olen mielestäni tehnyt rohkeasti. Olemme puhuneet työryhmän kanssa, että tämä on ainutlaatuinen siksikin, koska tämä on kuin metaelokuva, elokuva elokuvan tekemisestä. Olen paininut monen asian kanssa. En kuitenkaan koe olevani kyyninen ja laskelmoiva, vaan yritän vilpittömästi kertoa tarinan, joka kuvastaa ajatuksiani ja joka näyttää yhden näkökulman asioihin. En myöskään ole demagog,i joka julistaa vastaukset ja ratkaisut.

Halttunen toivoo, että ihmiset saavat elokuvasta siemeniä, joiden avulla he voivat pohtia omia toimiaan maailmassa ja valintojensa vaikutuksia. Että he ajattelevat itse, ei niin, että hän tekee sen heidän puolestaan.

Hän toivoo myös, että pilvet ja niiden merkitys huomattaisiin jokapäiväisessä elämässä ja niitä tarkasteltaisiin uusista kulmista.

Tarvitaan keskustelua tieteen rahoituksesta

Kun elokuvan aihe sijoittuu tiedemaailmaan, ohjaaja saattaa ajatella tekevänsä tiede-elokuvan, yhden genren elokuvan.

Minä en osaa tehdä tiede-elokuvaa. Kun menin ensimmäistä kertaa tapaamaan Hannele Korhosta, sanoin hänelle, että elokuvasta ei tule tiededokumentti, vaan dokumentti etiikasta, vallasta ja ihmisen halusta leikkiä jumalaa, mutta jonka kehystarina on tieteessä. Ihmisen valinnat, joutuminen valtakoneistoon, idealismi, naivismi ja luonnon hallinnan eettisyys kiinnostavat minua. Tämä elokuva herättää kysymyksiä niistä. Niihin törmää muutenkin koko ajan.

Halttunen kehuu Hannele Korhosen rohkeutta olla elokuvassa omilla kasvoillaan. Heidän yhteistyönsä oli antoisaa.

Näin pilvet kuolevatKun tästä elokuvasta keskustellaan, on tärkeää ettei pureuduta vain Hannelen valintoihin, vaan keskustellaan sen sijaan tieteen rahoituksesta, joka on iso kysymys. Suomen valtio on pienentänyt tieteen ja tutkimuksen määrärahoja. Voisiko niitä lisätä? Onko oikein, että yksityiset rahoittajat rahoittavat tutkimuksia ja siten omistavat ilmakehän? Onko se tasa-arvoista? Onko muita keinoja? Kuka rahoittaa ja miten rahoitetaan? Tieteen tekemistä ei pidä rajoittaa, se on syvällä ihmisessä. Kun tai jos niin käy, on vaarana, että rajoitetaan muutakin.

Näin pilvet kuolevat nähdään myös Sydneyn elokuvajuhlien Europe! Voices of Women in Film -ohjelmistossa marraskuussa. Kyseessä on European Film Promotionin (EFP) tukema hanke, jonka tavoitteena on tuoda esiin joitakin Euroopan kiinnostavimpia elokuvantekijöitä. Tuija Halttunen on siitä iloinen ja otettu kunniasta olla osana tuota ryhmää.

Lue myös