Peruna valkokangas

Turun kesiaikamarkkinoille kerääntyy vuosittain yli 100 000 historiasta vaihtelevan kiinnostunutta kävijää. Poicceuxellisina wuosina 2020 ja 2021 ei ole entiseen tapaan päästy markkinoille lukemattomien tapahtumien peruuntuessa, mutta sen sijaan kotimainen komedia Peruna johdattelee keskiaikaisiin tunnelmiin – ja myös Turkuun, joskin Liettuassa kuvattuna. Pandemian suljettua elokuvateatterit myös Perunan ensi-ilta on siirtynyt useaan otteeseen, joten pako rikkaaseen sadunomaiseen maailmaan on viimein tervetullutta eskapismia korona-ajan arkiseen kotoiluun.

Kovaonninen Untamo (Joonas Nordman) Hevonperästä on ahkera innovaattori, mutta tarvitsee rohkaisua ja apua löytääkseen todellisen hittituotteen. Sattuman kaupalla juureskentän uudeksi moniottelijaksi löytyykin peruna, ja yritys laitetaan aluilleen. Mukaan projektiin lähtevät Untamon ystävä Pyöveli (Mikko Penttilä) ja tulinen Kalevi (Kari Hietalahti) Hevonperältä sekä Turun porvaripiirien puuhamies Magnus (Alex Anton). Vastoinkäymisiltä ei tietenkään vältytä, ja liikemaailma osoittaa pitkät kyntensä. Selviävätkö hyväntahtoiset sankarit startup-suostaan?

Nykyajasta ammentavan komedian kantava vitsi on yksinkertainen: Untamo kumppaneineen puhuu nykyajan yrityskieltä. Innovaatioiden ja sijoitusten jahtaaminen peilautuvat maailmaan, jossa elämä on oikeasti karua ja vaaroja vaanii tuon tuostakin. Asetelman lähtökohta on huvittava, mutta yksinkertaisuudessaan se ei jaksa naurattaa läpi koko elokuvan. Asiaa ei auta juonen tasapaksuus.

Keskiaikakomediat eivät ole uusi juttu. Esimerkiksi Monty Python and the Holy Grail (1975) on saavuttanut klassikkoasemansa ja tuoreempi Ritarin tarina (2001) virkisti turnajaismiljöötä rock-musiikilla. Game of Thronesin suosion myötä on oikeastaan yllättävää, ettei viime vuosiin ole osunut enempää aikakauteen sijoittuvia menestyselokuvia. Suomessa ollaan saatu odottaa erityisen pitkään – kotimaista keskiaikakomediaa ei olla nähty sitten Noin 7 veljeksen (1968). Yhteyttä Spede-elokuvaan luo myös kuvaajien sukulaissuhde: Perunan kuvaaja Konsta Sohlberg on edeltäjän kuvanneen Kari Sohlbergin poika.

Isä saa olla ylpeä pojastaan, sillä yllättävän tyylikäs kuvailmaisu on Perunan parhaita puolia. Miljöö on viehättävä ja rikas, dramaattisemmat kuvat tuovat ryhtiä ja tunnelmaa muuten kovin tasapaksulle tarinalle, jonka draaman kaari etenee kuin peltoa kyntävä sonni. Tarinan värikkäät ja karikatyyrimäiset hahmot antavat toisaalta elokuvalle sen lajityypin vaatimaa rempseyttä, mutta toisaalta hahmot tuntuvat vilahtelevan ohi turhan vikkelään jääden alaviitteiksi ilman kiintopisteitä.

Laajassa näyttelijäkaartissa on nostettu esille Kari Hietalahden ja Kari Ketosen kaltaisten koko kansalle tuttujen kasvojen lisäksi tuntemattomampia näyttelijöitä. Roolisuorituksissa ei ole valittamista, joskaan kovin syvällisiä hahmotutkielmia ei päästä näkemään. Vaikka komedia on perinteisesti kevyt lajityyppi, moniulotteisempi tutustuminen päähenkilöihin ja sivuhahmojen karsiminen olisi tehnyt hyvää myös draaman kaarelle.

Lopulta Peruna kompastuu tasaiseen juoneensa ja kantavan vitsin nopeaan kulumiseen. Nyky- ja keskiajan yhdistäminen olisi mahdollistanut myös terävämmän huumorin, mutta vitsit jäävät laimeiksi. Saa nähdä, päästäänkö tulevina kesinä vielä Suomen Turkuun nauttimaan keskiaikatunnelmista, siihen saakka Peruna kelvannee keskiaikaiseksi naposteltavaksi, joskin mieluummin sen nauttisi hieman särmikkäämmin maustettuna.