Eeppinen elokuva on pitkä projekti

Claes Olsson on suomalaisittain pitkän linjan elokuvatuottaja ja ohjaaja. Hänen viimeisin ohjaustyönsä Colorado Avenue perustuu Lars Sundin romaaneihin Colorado Avenue ja Puodinpitäjän poika.

– Kun luet jonkun kirjan, se on hyvä ja olet elokuvaohjaaja ja tuottaja, niin heti tulee mieleen, että saisiko tästä elokuvan. Koska kuvittelet, että jos olet itse kokenut jotain voimakkaasti, niin elokuvan kautta pystyt välittämään sitä tunnetta muille.

Konkreettisesti Olsson alkoi miettiä elokuvan tekemistä Sundin kirjoista Puodinpitäjän pojan julkaisun jälkeen. Historiallisen, eeppisen elokuvan tekeminen ei Suomessa ole kuitenkaan yksinkertaista ja tekeminen vaatii resursseja. Lisäksi ruotsalaiset olivat ehtineet ostaa kirjojen oikeudet. , mutta eivät olleet saaneet omaa projektiaan etenemään.

– He eivät kuitenkaan saaneet projektiaan etenemään ja vuonna 2002 ostin ruotsalaisilta oikeudet. Samaan aikaan teknisellä puolella oli tapahtunut kehitystä. Digitaalisuus oli tullut avuksi varsinkin historiallisen ympäristön luomisessa ja ammattitaitoa löytyi myös Suomesta, ja se oli kohtuuhintaista. Ei tarvinnut lähettää materiaaleja Lontooseen jälkikäsittelyyn. Lisäksi Sundin romaaneista oli tullut myyntimenestyksiä. Kaikkien näiden tekijöiden myötä alkoi näyttää siltä, että oli edellytykset elokuvan tekemiseen.

Konkreettinen tekeminen alkoi vuonna 2004. Vaikka digitekniikkaa voidaankin käyttää apuna, niin historiallinen elokuva vaatii kunnolliset peruskuvauspaikat, joissa voidaan liikkua ja kuvata vapaasti ilman pelkoa liian uusista rakennuksista tai vääränlaisista maisemista. Elokuvassa nähdään muun muassa vanhoja puisia moottoriveneitä ja autoja. Niiden löytämistä Olsson ei pitänyt vaikeana, mutta toisin oli vanhojen arkisten käyttöesineiden laita.

– Veneet ja autot ovat siinä mielessä helpompia, että vaikka miehiä aina syyllistetään siitä, että ollaan illat pitkät jossain autotalleissa tai verstaissa, eikä kotona pölyä imuroimassa, niin onneksi Pohjanmaaltakin löytyi näitä miehiä. Ja sieltä saatiin käyttöön kunnossa pidettyjä perinneveneitä ja autoja. Vaikeampaa on löytää arkipäivän rekvisiittaa, käyttötavaroita, jotka näyttäisivät uusilta, koska eivät ne 1900-luvun alussa olleet rämäsiä ja vanhoja, vaan uusia tavaroita. Niiden löytäminen oli vaikeaa, kun tietää, että museot eivät voi lainata niitä, sillä valtion apua saavien museoiden tavarat eivät ole vakuutettuja. Museoilla ei ole varaa vakuuttaa niitä, joten oli turvauduttava yksityisiin keräilijöihin. Onneksi löytyy niitä, jotka ovat keränneet navetan täyteen erilaisia vanhoja käyttötavaroita.

Ei vain historian kuvittamista

Claes Olssonille oli alusta asti myös selvää, että tuottamisen lisäksi hän myös ohjaa elokuvan.

– Ohjaajan tai ainakin minun ominaislaatuani on semmoinen uteliaisuus ja halu tehdä matka tuntemattomaan ympäristöön. Tässä oli tavallaan matka Pohjanmaalle ja sen sielunmaisemaan sekä myös tutkimusmatka sata vuotta taaksepäin historiaan. Nämä ovat kiinnostavia ja myös vaativia. Ohjaajana on paneuduttava aiheeseen.

Kahden romaanin käyttämistä elokuvan lähtökohtana Olsson ei pitänyt ongelmallisena, vaikka kummassakin kirjassa itsessään olisi ollut aineksia omaan elokuvaan.

– Pelkästään koko Amerikka-jakso olisi voinut olla oma elokuvansa, mutta meidän resursseilla se ei ole mahdollista, tehdä Once Upon a Time in America suomalaisversiona. Sundin kirjathan ovat ovelasti kirjoitettuja, sillä niissä mennään takaumin aina toiseen kirjaan. Eli siinä mielessä on voitu käyttää aineksia molemmista kirjoista ja luoda niistä oma elokuvallinen dramaturgiansa.

Colorado Avenue kuvaa Suomen historiassa merkittävää ajanjaksoa, jolloin maamme itsenäistyi. Olssonin mukaan elokuvassa ei ole kyse vain historian kuvittamisesta.

– Lähtökohtana oli, että kuvataan historia henkilöiden kautta. Mennään historiaan yksilön kautta, mikä tekee käsittelytavasta modernimman kuin se, että kuvattaisiin historiaa ja ihmiset olisivat vain osa sitä. Yksilöiden kautta esiin tulevat myös ihmisten moraaliset valinnat. Millä hinnalla toteutat omia unelmiasi. Mitä valintoja teet elämässä, ne heijastuvat seuraavaan sukupolveen. Tämän tyyppiset valinnat ovat kiinnostavia ja tänäkin päivänä ajankohtaisia, esimerkiksi miten suhtaudut ympäristöön.

Olavi Virrasta Kari Hotakaiseen

Colorado Avenue tullaan näkemään myös muissa Pohjoismaissa teatterilevityksessä, televisiossa ja maksullisilla kanavilla. Teatterilevityksen laajuus tulee riippumaan elokuvan kotimaan menestyksestä, koska se toimii ulkomaanlevityksen lähtökohtana.

– Parin kuukauden sisällä se nähdään. Toistaiseksi vastaanotto on ollut hyvä. Aikuiselokuvahan tämä on ja tiedetään, että aikuisyleisö liikkuu vähän hitaammin elokuvissa kuin nuoret. Toisaalta on koko kesä puhuttu siitä, että aikuisille ei ole tarjolla mitään elokuvia. Nyt on ja toivon, että katsojia tulee nopeasti, sillä kilpailu elokuvateattereissa on aika armotonta.

Jatkossa Olsson aikoo tuottamisen ohella edelleen myös ohjata elokuvia. Ensin kuitenkin tuotantovuorossa on elokuva Olavi Virrasta, jonka käsikirjoittaa Paavo Westerberg ja ohjauksesta vastaa Olli Saarela.

– Kiinnostava projekti. Olavi Virta on suuria laulajiamme ja hänenkään elämänsä ei ollut kovin helppoa. Iskelmä- ja tangolaulajan perinteinen elämä, noustaan huipulle ja sitten tiputaan sieltä. Itse olen nyt tekemässä Kari Hotakaisen Huolimattomista käsikirjoitusta ja sitä on tarkoitus lähteä ohjaamaan vuonna 2009.