Keskinkertaista vauvauutisointia
Kolmeakymmentä lähestyvien ajankohtaiset uutiset tuntuvat liittyvän lähes aina vauvoihin. Joku ystävä, sukulainen tai työkaveri on raskaana tai juuri synnyttänyt, urakehitystä mietitään vauvaperspektiivistä ja iso uutinen on, jos isä äidin sijaan päättääkin jäädä hoitovapaalle. Vauvaunelmat ovat ruusuisia ja seuraavat vääjäämättä seurustelun, yhdessä elämisen ja naimisiin menon jälkeen. Mutta entä jos tarina ei kuljekaan näin?
Vaihtoehtoisia vauvauutisia kokoava Onnen varjot kertoo niitä vähemmän ruusuisia tarinoita. Niitä, missä lapsenteko ei vauvakuumeesta huolimatta onnistukaan tai missä vauvaa ei edes kaivata hyvin etenevän uraputken rinnalle. Mahtuupa mukaan vielä pieni tarina siitä, miten äitiys ei tosiasiassa ole aivan sellaista pumpuliunelmaa kuin väitetään.
Paula ja Jarkko ovat hedelmöityshoitokierteessä, jonka jatkuva odotusten, toivon ja pettymysten vuoristorata raastaa jo itse parisuhdettakin. Naapurissa asuvien Titan ja Simon liittoa sen sijaan koettelee pikkuinen taapertaja, jonka hoitaminen ei aina ole niin auvoisaa. Bisnesihmiset Helena ja Mikko taas ovat aina olleet yhtä mieltä siitä, etteivät halua lapsia. Tai näin ainakin siihen saakka, kunnes Helenan biologinen kello äkkiä herääkin käyntiin.
Anna-Leena Härkösen käsikirjoittamana ja Claes Olssonin ohjaamana Onnen varjot muistuttaa saman parivaljakon elokuvasta Akvaariorakkautta (1993). Jopa elokuvien päätähdet toistuvat samoina, tosin Tiina Lymin ja Nicke Lignellin yhteistyö kieltämättä onnistuukin melko hyvin. Lignellin rooli jää nyt kuitenkin taka-alalle, eikä lapsettomuudesta kärsivän Jarkon tarinaa juuri kuullakaan. Lymin erinomainen roolisuoritus herkkänä mutta neuroottisena äitikokelaana sen sijaan pitää elokuvan kasassa ja tekee siitä katsomisen arvoisen. Myös Milka Ahlrothin roolisuoritus jää mieleen ja antaa positiivisen varauksen tuleviin roolitöihin.
Elokuva nojaa kerronnassaan vahvasti dialogiin, joka Härkösen kynästä tulleena toimiikin loistavana tukipilarina. Valitettavasti itse juoni sen sijaan on kovin ennalta arvattavissa ja siksi suorastaan tylsä. Elokuvan henkilöt tekevät juuri ne virheet, joita katsoja pelkääkin heidän tekevän ja toistavat juuri niitä kliseitä, joita heidän ei toivoisi toistavan. Epäonnisista teoista toiseen mennään välillä niin umpimähkään, että mieleen tulevat enemmän Mr. Beanin toilailut kuin vastuullisten aikuisten perheenperustamiset. Toisaalta juuri ne virheet ja tavanomaiset toimintatavat tekevät henkilöhahmoista inhimillisiä ja jollain oudolla tavalla hyvin helposti lähestyttäviä. Tahtomattaankin heihin huomaa samaistuvansa.
Helmikuussa teatteri ensi-iltansa saaneen elokuvan katsojaluvut jäivät alhaisiksi – eikä ihme. Onnen varjot mainostaa itseään kipeänä komediana, mutta huumorista huolimatta komediasta jäädään kauas. Kipeyttä on sitten sitäkin enemmän, mutta valitettavasti arat aiheet eivät itsessään tee hyvää elokuvaa. Onnen varjot kyllä koskettaa, mutta jättää myös aika ankean olon. Ne mahdolliset ruusuiset vauvaunelmat on varjostettu, hankalat aiheet nostettu esiin, mutta samalla jätetty myös täysin käsittelemättä.
Keskinkertaisuudessaan Onnen varjot jää lopulta pyörimään niiden tavallisten tarinoiden sekaan. Ja niitä tavallisia, mutta todellisia, vauvatarinoita taas kuulee arkipäivässä jo riittämiin muutenkin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 4 henkilöä
Seuraava:
Beautiful Country, The
Arvostelu elokuvasta Beautiful Country, The.
Edellinen: Todellinen lady
Arvostelu elokuvasta Good Woman, A / Todellinen lady.