Yes Man kotikatsomo

Jim Carreyn tähdittämän komedian, Yes Manin,voi nähdä joko miehen aikataulujen täytteenä isojen tuotantojen välissä tai paluuna uran alkupuolen tähtikuvaan ilveilevänä koomikkona. Ensimmäisessä tapauksessa kyse on puhtaasta rahastuksesta, jälkimmäisessä taas nostalgiasta.

Carreyn esittämä Carl Allen piiloutuu uusien pettymysten ja epäonnistumisten pelossa omiin oloihinsa ja kieltäytyy kaikista ehdotuksista. Mies kuitenkin houkutellaan seminaariin, jossa hänet haastetaan vastaamaan tästä edes kaikkeen kyllä ja tarttumaan tilaisuuksiin. Ei se mitään, että suostut ystävien ehdotuksiin, mutta entäs kun arkijärki kehottaisi toisin. Annatko kodittomalle autokyydin, puhelimesi ja rahasi? Kyllä. Osallistutko teemapukujuhliin? Kyllä. Pankin työntekijänä suostutko kaikkiin laina-anomuksiin? Kyllä. Opetteletko koreaa? Kyllä. Tästä perusidean loputtomasta toistamisesta rakennetaan perustavanlaatuista tilannekomediaa.

Komedialle sopivassa alkulähtökohdassa olisi aineksia myös teeman moniulotteiseen tarkasteluun. Silti elokuvan tekijät jättävät hyödyntämättä kehitystarinan miehestä, joka oppii ensin elämään elämäänsä ja sitten vielä sitä kriittisesti tarkastelemaan. Sen sijaan idea pysyy läpi elokuvan pinnallisena ja sanoma on yksinkertaistettu ajatuksiin: tartu tilaisuuksiin ja elämä on elettäväksi tarkoitettu.

Elokuvan ainoana mielenkiintoisena ulottuvuutena avautuu Von Iva bändin esittely Munchausen By Proxy -nimellä. Vähintäänkin häiriintynyt musiikki luo virkistävän vivahteen elokuvaan. Ja mikäli tämä musiikkipuoli alkaa kiinnostaa katsojaa, on vain onni, että siinä missä puolet dvd-julkaisun lisämateriaaleista keskittyy Jim Carreyn koheltamiseen, toinen puoli keskittyy bändin ja heidän musiikkinsa leikittelyyn jossain fiktion ja faktan rajamailla.

Pinnallisuudesta huolimatta, tai osittain jopa sen takia, komediallisuutta onnistutaan rakentamaan tarinan lomaan yksinkertaisilla keinoilla. Kun kehitystarinaa ei haluta lähemmin tarkastella, jää elokuva kohellukseksi yhdestä hauskasta tilanteesta seuraavaan naamaan vääntelyyn. Ja kukas tässä onnistuisi paremmin kuin taipuisa ja venyvä alan uran uurtaja, Jim Carrey.

Ilman sanomaa saati omaperäistä toteutusta elokuva ratsastaa Jim Carreyn koomikon uralla. Elokuva hyödyntää Carreyn liikkuvuutta, ilmeilevyyttä ja suorastaan lainaa elementtejä hänen aiemmista elokuvistaan, erityisesti elokuvasta Valehtelija, valehtija. Jos on Carreyn ja peruskomedian ystävä, sopii Yes Man tähän joukkoon vallan mainiosti ja se jaksaa kertaalleen katsojaansa viehättää. Muussa tapauksessa tasapaksun komedian onnistumista voi kyseenalaistaa ja todeta, ettei kaikkeen ole tarpeen suostua.