Toimitaan, toimitaan
Sylvester Stallone osoitti vanhoilla päivillään epäilijöilleen, ettei hän ole ikuisesti vanhojen roolihahmojensa ja jatko-osiensa vanki. Stallonen The Expendables -sarja on aivan uusi jatko-osaelokuvien sarja.
Stallonen esittämä palkkasoturi Barney Ross ei ole niin ikimuistoinen kuin Rocky tai Rambo, päinvastoin hahmo on geneerinen yhdistelmä Stallonen uran aikaisia kovan linjan action-hahmoja vailla sanottavaa persoonallisuutta. Mutta se oli Stallonelta nöyrä ja nerokaskin oivallus ja itsetutkiskelun hetki, kun hän tajusi, ettei hän enää yksin riitä vaan tarvitaan muita vanhan liiton toimintatähtiä, joiden räiskinnän katalysaattorina Rossin hahmo toimii.
Sen takia alkuperäinen The Expendables ja osin myös sen jatko-osakin toimivat niin mainiosti. Idea oli riittävän tuore ja toiminta riittävän reipasta. Kolmanteen osaan mennessä The Expendables -sarja osoittaa kuitenkin sakkaamisen merkkejä. Se on jo huolestuttava merkki, että rapakon takana ikärajaa on laskettu ja sitä myöten elokuvaa sisäsiistitty. Vanhoja toimintastarojakin vielä riittää, varsinkin Mel Gibsonin, vankilasta päässeen Wesley Snipesin sekä Antonio Banderaksen pistokeikkoja on ilo seurata.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin, että nykypäivän nuorta yleisöä halutaan kosiskella yhä lisääntyvällä määrällä nuorempia tähtiä. Kun ruutuaika jaetaan yhä suuremman osallistujajoukon kesken ja kun moni nuori tähti tai tähtönen on varustettu kakkosnelosen lankun karismalla, on lopputulos varsin puiseva aina, kun ruudussa eivät esiinny vanhat A-kaartin miehet.
Toimintatähteys ja ylipäätään näyttelijätähteys on aina vaatinut paljon muutakin kuin isoja lihaksia tai näyttäviä stuntteja. UFC-ottelijat sun muut vapaapainijat pistävät varmasti miestä pinoon otteluissaan, mutta ei heistä välttämättä näyttelijäksi ole. Twilight-elokuvistakin tuttu Kellan Lutz puolestaan on omanlaisensa symboli nykypäivän toimintatähdistä. Komeat ovat raamit ja sixpack värisee, mutta poikaseltahan hän näyttää eikä Lutz uskalla repäistä ja lyödä reilusti yli, kuten vaikkapa Dolph Lundgren ja Gibson tekevät.
Lisäksi sarjan nimi, The Expendables, viittaisi siihen, että palkkasoturit olisivat työnsä vaarallisen luonteen takia ajoittain uhrattavissa tai jopa hengenvaarassa. Näin ei kuitenkaan tunnu käyvän, ja kun alkuperäiskaartinkaan veteraaneista ei päästä eroon vaikka millä kanuunalla ampuisi, niin joukkion seikkailuista puuttuu dramatiikka ja intensiteetti. Pirusti räiskittäessä päähahmojen ei kuulukaan kuolla, eihän klassisessa Commandossakaan kukaan osunut Arnold Schwarzeneggeriin vaikka tämä olisi seissyt konepistoolimiesten ristitulessa. Mutta sivuosahahmot saisivat potkaista tyhjää paljon suuremmalla tiheydellä, jotta toimintakohtauksissa säilyisi edes jonkinlainen jännitys.
Elokuvasta julkaistiin teatteriversion jatkeeksi myös extended cut, joka ei kuitenkaan tuo juuri mitään lisäarvoa teatteriversioon ja olisi voinut jäädä julkaisemattakin. Ihan jokaista editointivaiheessa trimmattua kohtausta ei tarvitsisi enää pidentää eikä joka mättöpätkää ympätä mukaan. Pidennetyllä versiolla tarvitsisi olla jokin muukin elokuvallinen perustelu kuin vain keston kasvattaminen.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,7 / 6 henkilöä