Koston historia Yhdysvalloissa
The Card Counterissa yksinäinen mies nimeltä William Tell (Oscar Isaac) päättää vankilaelämän jälkeen ruveta uhkapelaamaan. Pokerin parissaTell törmää nuoreen Cirk Baufortiin (Tye Sheridan), joka haluaa kostaa entiselle armeijan kenraalille (Willem Dafoe). Baufort näkee isänsä alkoholismin ja lopulta kuoleman johtuvan loppupeleissä työskentelystä Abu Ghraibin kidutusleirillä, jossa Tellkin oli mukana. Tell yrittää pitää Cirkin aisoissa ja samalla joutuu itsekin kohtaamaan menneisyytensä. Mahdollisuus tulevaisuuteen ja rakkauteen olisi sponsori La Lindan (Tiffany Haddishin) kanssa.
Elokuvan rakenne ja juoni muistuttaa yllättäen lännenelokuvaa, joka on siirretty nykypäivään. Miehestä, joka ottaa suojatin mukaan matkatakseen kohti kostoa, tuo heti mieleen John Fordin Etsijät (The Searchers). Tämä ratkaisu on hieno ja luo tarpeellisia yhtäläisyyksiä sekä elokuvahistorian että Yhdysvaltojen historian kanssa.
The Card Counter sijoittuu kuitenkin nykyaikaan hahmojen eläessä matkapuhelimien ja muun 2000-luvun teknologian keskellä. Miljöö on myös ihanan mauton täynnä surkeita kasinoita, oksettavia hotelleja ja tunkkaisia motelleja. Elokuva tuntuu sanovan aikaisemmalla lännenelokuva yhteydellä sen, että Yhdysvaltojen kehityskaari on siirtymä hevosista fordeihin ja majataloista motelleihin.
Tämä nykyhetken tiedostaminen on elokuvan suurimpia vahvuuksia. Yli seitsenkymppinen ohjaaja Paul Schrader on hyvinkin tietoinen nykypäivän yhdysvaltaisesta kulttuurista. Väitän, että paljon paremmin kuin jotkut hänen nuoremmat kollegansa.
Onkin tavallaan virkistävää, että joku uskaltaa ottaa näin vahvasti nykypäivän tarkkailun kohteeksi. Schrader jatkaa First Reformedilla aloitettua linjaa. Kaikilla suuren luokan ohjaajilla on tuntunut olevan viime aikoina halu katsoa menneisyyteen. Nykypäivän epämukavat poliittiset aiheet ovat kadonneet elokuvista liki kokonaan. Esimerkkinä viime aikaisia nimiohjaajien töitä, kuten Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood, Paul Thomas Anderssonin Licorice Pizza tai Martin Scorsesen The Irishman.
Kukaan heistä ei tunnu silti olevan elokuvillaan yhtä muodollisesti yhteydessä menneisyyteen kuin Schrader. Aikaisemman Ford-vaikutteiden seassa on myös selviä jo kliseisiksi muodostuneita vaikutuksia Robert Bressonilta. Päiväkirjan taustaselostus on ilmeisin näistä. Oikeastaan sanoisin, että jotkut Bresson-vaikutteet käyvät jo haitaksi. Jos Taskuvarkaan tai Schraderin oman Light Sleeperin on nähnyt, niin viimeinen kohtaus ei tule varmaan yllätyksenä.
Myös jotkut kuvaustekniikat, joita Schrader käyttää, tuntuvat oudolta. Digitaalinen kuvaus auttaa paljon sieluttomien käytävien ja huoneistojen kuvauksia, mutta esimerkiksi ilmeisesti droonilla kuvattu kohtaus taivaalta näyttää vain rumalta ja halvalta.
Silti yhteys elokuvalliseen menneisyyteen sekä digitaalisella kuvauksella luotu mauton tunnelma vahvistavat Abu Ghraibin kidutusleirin yhteyttä. Miten Yhdysvaltojen armeija tuhosi monen ihmisen elämän terrorismin pelossa, resonoi elokuvan muodollisen historian kanssa. Schrader heittää ilmaan sen, onko kyseessä puhtaasti amerikkalaisesta elämäntyylistä ja tekeekö se ihmisestä väkivaltaisen.
Samalla lailla kuin John Wayne ampuu alkuperäisamerikkalaisia ja etsii kostoa, niin tarvitseeko yhdysvaltalainen mies koston oikeuttaakseen olemassaolonsa? Wayne nostaa Etsijöiden lopussa tytön ilmaan armahtaen hänet ja jää historian kirjoihin menneisyyden miehenä samalla, kun nuorempi polvi jatkaa elämäänsä. Se mitä Oscar Isaacin William Tellille käy, on paljon epämääräisempää, mutta se on selvää, että hän on myös osa Yhdysvaltalaista historiaa.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 5 henkilöä
Seuraava:
Hytti nro 6
Rujon kaunis ihmissuhdekuvaus on tarina menneisyyden ja nykyhetken risteyskohdista.
Edellinen: Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia
Inhimillisyydessään syvästi koskettava teos on audiovisuaalisesti merkittävä kuvaus vammaisen ihmisen elämästä.