Suoraan seinään kotikatsomo

Fatih Akinin käsikirjoittama ja ohjaama Suoraan seinään ilmestyi teatterilevitykseen Saksassa hieman yli vuosi sitten. Sittemmin runsaasti palkintoja kerännyttä elokuvaa on esitetty Suomea myöden lukuisissa Euroopan maissa ja muuallakin. Ansiolistalla ovat viime vuodelta niin Kultainen karhu Berliinistä kuin parhaan eurooppalaisen elokuvan palkinto sekä tietenkin kaikki tärkeimmät saksalaiset palkinnot.

Suoraan seinään on rakkaustarina ja siirtolaisdraama, jonka näyttämönä on St. Paulin kaupunginosa Hampurissa. Siellä asuu huomattavasti turkkilaisia. Ohjaaja Fatih Akin (31) on itsekin Hampurista kotoisin ja hänen vanhempansa ovat turkkilaisia. Miespääosaan valittu Birol Ünel näyttelee boheemia Cahit Tomrukia, joka vaimonsa kuoltua on päälle nelikymppisenä menettänyt uskonsa elämään. Kuvankaunis Sibel Güner (Sibel Kekili) on vasta parikymppinen, eikä hänellä ja Cahitilla ole juuri muuta yhteistä kuin turkkilainen tausta.

Alkoholisoitunut ja välinpitämätön Cahit ajaa pettymysten täyteisen illan päätteeksi autonsa tiiliseinään. Cahit herää klinikalta, jossa hänen seuraansa lyöttäytyy myöskin itsemurhayrityksestä toipuva Sibel. Rajoittava perhe on kieltänyt vapaan seurustelun Sibeliltä ja hän haluaa eroon perheestään. Säihkyvä Sibel ehdottaakin Cahitille kulissiavioliittoa. Aviopari asuisi yhdessä, mutta kumpikin eläisi omaa elämäänsä – ja Sibel saisi kaipaamansa vapauden. Hetken emmittyään Cahit tarttuu pyydykseen. Vapaamielinen yhteiselämä osoittautuu pian mahdottomaksi, kun puolisot alkavat samalla lämmetä toisilleen. Tuloksena on mustasukkaisuusdraama, joka viimeistään kääntää Cahitin ja Sibelin elämän päälaelleen.

Suoraan seinään on värikäs ja karismaattinen elokuva, joka ei pitkästytä missään vaiheessa. Sen saavuttamaa arvostusta voi silti pitää yllätyksenä. Päähenkilöiden valinnat ovat niin omituisia, että samastuminen heihin voi olla hankalaa. Ja kun keskeiset henkilöhahmot jäävät etäisiksi, ei tarinakaan kosketa. Kummatkin pääosan esittäjät ovat moninkertaisesti palkittuja. Loistavasta näyttelijäsuorituksesta vastaa kieltämättä ohjaaja itsekin. Kyseessä ei tosin ole mikään elokuvan kohtauksista, vaan dvd:n lisämateriaalina oleva haastattelu, jossa Akin vastaa elokuvaa koskeviin kysymyksiin hauskasti elehtien.

Akin on halunnut kuvata ristiriitoja, joita erilaisten kulttuurien törmäys tuo tullessaan. Paljossa tuo kuvaus onnistuukin, mutta parhaiten koko konflikti tiivistyy kohtiin, joissa punaiseen mekkoon pukeutunut naislaulaja esiintyy Istanbul taustallaan. Jo pelkkä idän ja lännen rajakohtana pidetty kaupunki symboloi olemuksellaan aiheita, joihin elokuvassa pureudutaan. Soittajien akustisesti säestämää laulajaa näytetään elokuvan alussa, lopussa ja muutaman kerran välillä. Hieman valitettavaa on, että muu elokuva jää noiden kohtien varjoon.