Kultainen hansikas kotikatsomo

Kultainen hansikas on Fatih Akinin kaunistelematon, paikoin vastenmielisen groteski tulkinta saksalaisen sarjamurhaaja Fritz Honkan tarinasta. Tositapahtumiin sekä Heinz Strunkin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva käsittelee Honkan veritekoja 1970-luvun alun Hampurin St. Paulin kaupunginosassa, joka tunnettiin prostituoitujen ja toisen maailmansodan musertamien ihmiskohtaloiden paikkana. Siellä sijaitsee Kultainen Hansikas -niminen pubi, jossa Honka viettää päivänsä koittaen houkutella naisia lähtemään hänen ullakkoasuntoonsa.

Honka toimii metodisesti ja impulssien ajamana. Saatuaan naisen asunnolleen, hän seksuaalisesti hyväksikäyttää ja murhaa uhrinsa väkivaltaisesti, minkä jälkeen hän piilottaa ruumiin asuntoonsa. Elokuvan avauskohtauksen taustalla soi hilpeä saksankielinen iskelmä, kun Honka sahaa kuolleelta naiselta päätä irti. Kontrasti olisi miltei huvittava, ellei väkivalta olisi niin graafista ja suorasukaista. Elokuva ei ole helppoa katsottavaa, eikä sen aiheensa puolesta pidäkään olla, mutta alistamisen ja pahoinpitelyn vain jatkuessa herää kysymys, eikö tätä ole nähty jo tarpeeksi.

Kultaisen Hansikkaan vakioasiakkaat ovat värikäs joukkio laitapuolen kulkijoita ja kadunnaisia, joilla on humoristisia lempinimiä ja traagisia menneisyyksiä. Sivuosien näyttelijät ilmentävät hahmojensa kohtaloiden surkeutta erinomaisesti, mutta erityisesti päähenkilöä näyttelevän Jonas Dasslerin roolityö vakuuttaa. Hän kuvastaa Honkan ressukkamaista epävarmuutta, mutta samaan aikaan pinnan alla kytevä sairaalloinen saalistaja ei jää katsojalta huomaamatta. Sarjamurhaajaa ei glorifioida, päinvastoin katsojalle tarjotaan täyslaidallinen ihmiselämän pimeimpiä ja saastaisimpia puolia, mätänevien ruumiiden löyhkällä höystettynä.

Onnistumisena mainittakoon myös elokuvan tekninen toteutus sekä visuaalinen ilme. Elokuvan miljöö on rakennettu tarkasti ilmentämään tositarinan tapahtumapaikkoja, pubin viinasta tahmeat pöydät ja niiden äärellä päivät viettävän asiakaskunnan lohduton tunnelma välittyy todentuntuisesti. Hahmojen maskeeraus tekee rappion ja epätoivon kokemuksesta vielä voimakkaamman.

Kultainen hansikas on rujo väkivallan, addiktion ja perversion kuvaus, joka kuitenkin jää ontoksi. Piinaavan pitkät raiskaus- ja murhauskohtaukset alkavat miltei kaksituntisen elokuvan aikana puuduttaa, kun väkivalta ja Honkan kaavamaisuus tulevat katsojalle tutuiksi. Akin ei vaikuta elokuvallaan yrittävän sanoa aiheestaan mitään, hän on luonut pikemminkin elämäkerta- kuin sarjamurhaajaelokuvan. Honkan toimia ei elokuvan tekijöiden tarvitsekaan selitellä, mutta pelkkään shokkiarvoon nojaaminen johtaa tässä tapauksessa siihen, että elokuva jää teemoiltaan ja sisällöltään laihaksi.