Se ainoa oikea kotikatsomo

Uusi tanskalainen elokuva on ollut viime vuosien aikana suhteellisen hyvin framilla myös Suomessa. Huomion kohteina ovat olleet nimenomaan tunnetuimmat dogma-koulukunnan ohjaajat teoksineen. Kymmenisen vuotta ohjaustöitä tehneen Susanne Bierin Se ainoa oikea on kaikkea muuta kuin dogmi-elokuva. Se on perinteisin keinoin kerrottu moderni komedia nuorten aikuisten parisuhdekiemuroista ja perhe-elämästä.

Kepeän pikkutarinan henkilöhahmot ja teemat ovat tuttuja. Sekalaiseen henkilögalleriaan kuuluu kaksi pariskuntaa ja näiden muutama sinkkuystävä. Mukana on itsenäinen tanskalaistyttö, lipevä italialaishurmuri, nahjusmainen pehmomies, vauvakuumetta poteva mammatyyppi, iloluonteinen blondi ja rehti duunarijannu. Yksi haluaa pakkomielteisesti lasta, toinen taas ei missään nimessä ja kolmas vasta haikailee vakikumppanin perään. Kukaan ei alkuunsa ymmärrä parastaan, kunnes lopussa kaikille löytyy se ainoa oikea vaihtoehto onneen.

Bier käsittelee aiheitaan himpun verran raikkaammin kuin vastaavissa amerikkalaisissa sinkku/dinkkikomedioissa ja -televisiosarjoissa tehdään, mutta mitään sen kummempaa lisäarvoa elokuvaan ei tanskalainen naisohjaaja onnistu tuomaan. "Kolkyt ja risat" -ongelmaisten huumorilla kuorrutettua eheytymistarinaa katsoo kertaalleen. Yhtään omaperäisenä elokuva ei jää mieleen. Jo ennestään vannoutuneimmat lajityypin ystävät saanevat suolaisenmakeasta ihmissuhdekakusta eniten hupia irti.