Rakastan sinua ikuisesti valkokangas

Cecilie (Sonja Richter) ja Joachim (Nikolaj Lie Kaas) ovat onnellinen nuori pariskunta joka päättää viettää elämänsä yhdessä. Unelma kuitenkin särkyy Joachimin joutuessa auto-onnettomuuteen. Nuoren miehen päälle ajaa keski-ikäinen perheen äiti Marie (Paprika Steen). Joachim halvaantuu niskasta alaspäin ja ajautuu sairaalasängyn vangiksi. Samaisessa sairaalassa työskentelee Marien aviomies Niels (Mads Mikkelsen) joka tarjoaa lohduttomalle Cecielelle apuaan. Ei kestä kauaa, kun Niels ja Cecilie rakastuvat toisiinsa.

Elokuvan Rakastan sinua ikuisesti juonikuvio saattaa kuulostaa Harlekiini-sarjoista lainatulta. Hämmästyttävää kyllä, se ei sorru melodraamojen helppoihin helmasynteihin kuten laskelmoivaan imelyyteen tai katsojan itketykseen. Rakastan sinua ikuisesti tuntuu kunnioittavan jokaista henkilöhahmoaan niin suuresti, ettei asetu kenenkään puolelle riipovassa ihmissuhdekuvauksessaan. Elokuva kunnioittaa myös katsojiaan niin paljon, ettei tarjoa mitään suoria vastauksia asettamiinsa suuriin ihmiselämän arvoa koskeviin kysymyksiin. Se ei päästä ketään helpolla mikä tekee siitä suuren ja viisaan elokuvan syyllisyyden tunteesta, ihmisen rakkaudesta itseensä ja lähimmäisiinsä.

Tärkein elokuvan pelastusrengas melodramaattisten tunteiden hyökyaalloista saattaa olla se yksinkertainen seikka, että sen ohjaaja Susanne Bier on päättänyt toteuttaa käsikirjoituksen dogma-säännösten mukaan. Tämä ratkaisu leikkaa elokuvasta pois esimerkiksi sellaiset elokuvalliset keinot kuten harkitun lavastuksen, valaistuksen ja leikkauksen. Joistakin dogma-säännöistä lipsumisista huolimatta Rakastan sinua ikuisesti onnistuu karhealla kuvallaan, dogma-leikkauksellaan ja suurelta osin onnistuneella näyttelijätyöskentelyllään välittömään ja realistiseen kuvaukseen rakkauden riepottamista ihmisistä. Katsoja kykenee eläytymään täysin roolihahmojen valintoihin, heidän välissään ei ole esim. sinfoniaorkesterin jousisoittajia tai mitään muuta häiritsevän suureellista. On vain ihmiset heikkouksineen, heidän paskamaiset tilanteensa ja mahdottomilta tuntuvat valinnat.

Siten ainakin allekirjoittanut vakuuttuu dogma-säännösten luonnin tärkeydestä. Parhaimmillaan ne tarjoavat keinoja puhtaaseen ja tärkeilemättömään elokuvailmaisuun, joka pääsee valloilleen Rakastan sinua ikuisesti -elokuvassa. Yksinkertainen on kaunista, silloinkin kun on kyse mahdottoman monimutkaisesta.