Love is All You Need valkokangas

Tanskalaisohjaajien kärkieliittiin lukeutuvan Susanne Bierin elokuvat myötäilevät valtavirtaa huomattavasti enemmän kuin Lars von Trierin tai Thomas Vinterbergin teokset. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Bierinkin elokuvissa näkyisi dogma-sääntöjen vaikutus. Bier on tanskalaisohjaajista ehkä parhaiten kyennyt jalostamaan puhtaan elokuvan opit henkilöhahmojen kuvaukseen ja näyttelijäohjaukseen. Bierin elokuvissa on vahvoja henkilöhahmoja, joiden kautta tarinaan rakentuu vankka emotionaalinen samaistumispinta. Tämä näkyy hienosti myös ohjaajan uusimmassa elokuvassa Love is All You Need, jossa pääparin huikea kemia vetää vertaistaan romanttisen nykykomedian saralla.

Love is All You Need luokitellaan romanttiseksi komediaksi. Määritelmä ei tee elokuvalle oikeutta, jos vertailukohtana pidetään lajityypin siirappiseksi hassutteluksi pilanneita Hollywood-tuotantoja. Niihin verrattuna Bierin elokuva on vakava ihmissuhdedraama. Draamallinen painotus ei ole sikäli yllättävää, että Bier on viime vuosina tehnyt vain vakavia draamoja ja edellinen komediallisempi elokuva, Se ainoa oikea (1999), on viime vuosituhannelta.

Bierin kanssa aiemminkin menestyksellistä yhteistyötä (Veljekset, Kosto) tehneen Anders Thomas Jensenin käsikirjoittaman tarinan päähenkilö on rintasyövästä toipuva kampaaja Ida (Trine Dyrholm), joka yllättää miehensä nuoremman naisen kimpusta. Tyttärensä häissä Italiassa Ida tutustuu sulhasen yrmyyn isään Philipiin (Pierce Brosnan), ja vähitellen nämä kaksi elämän kolhimaa aikuista löytävät toisistaan jotain sellaista, jonka olivat luulleet jääneen jo koettujen asioiden listalle.

Elokuvan vahvuus on sen pääosaparissa. Trine Dyrholmin ja Pierce Brosnanin välillä on sellaista vähäeleisen kaunista ja kiehtovaa kemiaa, joka saa kyynisemmänkin toivomaan rakkauden täyttymystä. Kahden aikuisen kohtaamisessa ja ihastumisessa ei ole teennäistä imelyyttä vaan aitoa toisen arvostamista. Hahmot ovat riittävän persoonallisia ja ihmisinä vaillinaisia, jotta he ovat myös uskottavia. Kaikki muu jää elokuvassa täysin pääparin varjoon. Tämä on elokuvan kannalta myös ongelma, sillä muuta on tarinassa niin paljon.

Elokuvan olisi suonut keskittyvän Idan ja Philipin tarinaan, mutta silloin kyse olisi ollut draamasta. Komedia on tuotu mukaan muiden hahmojen, lähinnä Idan ja Philipin perheiden kautta. Kahden perheen yhteen tuominen hääjuhlan merkeissä luo hyvät lähtökohdat yhteenotoille ja ihmissuhdekoukeroiden aukaisuille. Vinterbergin mestarillisten Juhlien (1998) langettama varjo näkyy käsikirjoituksessa. Moni kohtaus on onnistunut, mutta huumori ei ole erityisen terävää paljolti siksi, että useat hahmot ovat liian ylivedettyjä ja ilmeisiä. Esimerkiksi Idan mies ja tämän tyttöystävä sekä Philipin käly ovat piirteissään kovin kliseisiä ja alleviivattuja.

Ilman perhesuhdekomediallista painolastia Love is All You Need olisi ollut puhtaasti aikuisen kaunis rakkaustarina, jollaisia ei turhan usein tehdä. Pääosaparin lumovoima on kuitenkin niin vangitseva, että heidän muassaan elokuva kulkee kuin siivillä painolastina olevista perheenjäsenistä huolimatta. Love is All You Need on romanttisen elokuvan saralla vuoden ehdottomia valioita, vaikka Bierin uralla kyse ei olekaan mistään merkkiteoksesta.