Public Enemies kotikatsomo

Gangsterin elämällä on oma tenhonsa, joka jaksaa viehättää. Mestarillisen nykyajan rikossaagan Michael Mann maalasi jo Heatilla (1994), kun taas Public Enemiesin myötä oli vuorossa digitaaliteräväpiirrolla skarpatun karu sukellus 1930-luvun alun yhteiskunnan ykkösvihollisten arkeen, joka oli jatkuvaa varuillaan oloa sormi liipaisimella. Eli melkein yhtä stressaavaa meininkiä kuin yt-Suomessa.

Elokuvan fatalistinen perusvire tulee kristallinkirkkaasti selväksi heti alussa, kun vankilapaon yhteydessä John Dillingerin mentori saa surmansa jääden koruttomasti virumaan tienpenkkaan. Koplan kohtalo sinetöityy siinä samalla ja lopun ajan katsojan tehtäväksi jää todistaa, miten vääjäämättömyyteen päädytään. Karhean terävä ja häilyvä visuaalisuus korostaa tätä todistajan roolia ja saa elokuvan näyttämään genrestään poikkeavalta. Pinnalta siis.

Muutoin Public Enemies nojaa liikaa fatalismiinsa, mikä on syönyt jännitteet tarinasta ja sen henkilöistä. Juuri ne jännitteet, jotka hypnoottisina loistivat esimerkiksi The Insiderissa (1999), vaikka siinäkin kerrottiin tositarinaa. Itse asiassa Ali (2001) kärsi samoista sisällön painottomuusongelmista kuin Public Enemies. Se tekee raskaasta ja pitkästä elokuvasta raskassoutuisen, vaikkakaan runsaat minuutit eivät nyt sinänsä ole mikään kova haaste katsojalle, vaan kuvien tunteeton todentaminen.

Jäin jatkuvasti kaipaamaan Mannin parhaimpien teosten koukuttavaa, sykettä tihentävää jännitettä, sillä parhaimmillaan ohjaajavelho pystyy luomaan yksittäisiin kohtauksiin, jopa kuviin, ällistyttävän purevaa latausta, joka kestää monet katsomiskerrat ja nostaa takapuolta ilmaan. Siitä yhtenä malliesimerkkinä varhainen Manhunter (1986), joka on jännityselokuvan muottiin puettu taideteos.

Public Enemies ei vastaavaa taikapölyä tarjoa, mutta täytyy rehellisyyden nimissä muistaa, että keskinkertainen suoritus Mannin mittarilla on hyvää parempi elokuva taas yleisellä tasolla. Ohjaaja kun on amerikkalaisen nykyelokuvan terävintä kärkeä. Ja hänen elokuviaan aina odottaa kuin pikkulapsi joulua.