Collateral - väärä aika, väärä paikka kotikatsomo

Nykyelokuva mielletään tietotekniikan temmellyksessä kehittyneiden tehosteiden myötä aiempaa visuaalisemmaksi. Insinööritaitojen riemuvoitoilla on kuitenkin vähän tekemistä elokuvan visuaalisuuden kanssa. Kehittyneinkään tekniikka ei valitse kuvakulmia, sommittele, rajaa ja tarkenna – saati luo jatkuvuutta leikkauksella. Elävä kuva, ja ennen kaikkea sen synnyttämä illuusio, on kuva- ja ääniosiensa summa, jonka merkityspotentiaalit moninkertaistuvat ohjaajan kyvyissä luoda kokonaisteosta. Nimekkäimmistä nykyohjaajista tämän paletin parhaiten taitavat Alejandro González Iñárritu ja Michael Mann.

Siinä missä nuori meksikolainen on jo kahdella elokuvallaan luonut rakeisen reaalisuuden uraauurtavaa tyyliä, harvakseltaan elokuvia tekevä Mann on uransa alusta asti ollut tunnistettavissa etäännyttävän kauniista estetiikastaan, täydellisen harmonian kuvasta. Heidän taituruutensa ei ole vain silmänruokaa. Harkitulla ja hiotulla kuvakielellä kumpikin laajentaa elokuviensa tarinamaailmoja totuttua monitahoisemmiksi.

Mann kuvasi Collateralin lähes kokonaan huipputarkalla digitaalivideolla, minkä ansiosta elokuvassa yömaisemat nähdään syvätarkempina kuin perinteisellä filmimateriaalilla olisi mahdollista. Lopputulos on yksityiskohtiaan myöden pikkutarkka ja sävyiltään tasapainoinen kuvakertomus Los Angelesin yöstä. Visuaalinen lumo latistuu väistämättä kotikatselun rajoitetummalla kuvapinnalla, mutta dvd:n poikkeuksellisen hyvä kuvanlaatu mahdollistaa myös uusia tulkintoja. Tiukka tv-formaatti tapaa riisua tarinan paljaaksi koristelevista kuvistaan jättäen roolihahmot huomion keskipisteeksi. Alastomassa tarinarangassa ohuet henkilöhahmot näyttävät harvoin hyviltä, ja näyttävimmätkin elokuvat kompastuvat kuviensa kauneuden kätkemään ryhdittömyyteen. Collateral on harvoja säännön vahvistavia poikkeuksia.

Suuren kankaan syleilyssä tarinan humoristiset nyanssit vaikuttivat aikamme pakollisilta toimintaelokuvien kevennyksiltä, jotka eivät saaneet tukea sisällöstä saati muotokielestä. Yllättäen tarkka dvd-kuva palvelee elokuvaa kokonaisuutena. Kylmä terävyys muuttaa näkökulmaa ja tunnelmaa hämmentävän nihilistiseksi ja samalla kolkon inhimilliseksi. Tom Cruisen esittämän pedantin palkkatappajan, Vincentin, suojakilpi alkaa murentua ensimmäisen tappokeikan yllättävän käänteen myötä. Se mikä ensi katsomalta vaikutti huumorilta, onkin oire hermoilusta, luhistumisesta.

Vincent puhuu muuttuvista tilanteista ja improvisaatiosta. Hän on kuitenkin täysin ennakkosuunnitelmien ja totuttujen kaavojensa vanki. Kyynisten ja ironisten kommenttien suojellessa viileää profiilia, eleet ja ilmeet paljastavat inhimillisen okaan aiheuttamat sisäiset sortumat tappajan rakenteissa. Vincentin hahmossa elokuva luotaa viiltävän analyysin vallitsevasta todellisuudesta ja ihmisyyden arvoista pelkkinä ulkoisina leimoina.

Uransa parhaan roolin tekevän Cruisen tulkitsema Vincent on nykytodellisuuden virtaviivaisissa vesissä sulavasti uiva helmenkalastaja, joiden julistamalta kadotukselta vain harva voi pelastua. Edes tappajan taksikuskina toimiva Max (Jamie Foxx) ei välty hukkumasta välinpitämättömyyden tyveneen, koska hänenkin inhimillisyytensä on läsnä vasta, kun hän on hengittänyt samaa ilmaa uhrin kanssa. Unelmien ja suorittamispakon sokaisemassa maailmassa ei ole enää sankareita, näkeviä ihmisiä, on vain itsestään ja läheisistään sokeutuneita selviytyjiä.

Mann on onnistunut luomaan kuva- ja ääni-ilmaisultaan uransa täydellisimmän teoksen, jota Insiderin (1999) jälkeen oli vaikea pitää enää edes mahdollisena. Taksikohtauksien intensiteetti ja rajatun tilan kuvahallinta suhteessa yöllisen suurkaupungin taustamiljööseen ovat jotain sellaista, mitä elokuvissa näkee erittäin harvoin. Mannin perfektionistinen tapa tehdä elokuvia valottuu special editionin toisella levyllä. Vaikka kyseessä on tavallinen making of, niin dokumentissa City of Night keskitytään kehupuheiden sijaan tarkasti itse elokuvan valmistelu- ja tekoprosessiin. Vain huolellisuudella, jolla on mietitty pelkkä taksinkin väritys, tehdään tämän tasoisia elokuvia.