Predator - saalistaja kotikatsomo

Hörhökomedioita edeltävät, kahdeksankymmenluvun adrenaliinilta ja pullistelulta tuoksahtavat "Arska-klassikot" ovat uusien sensuurin säädösten ansiosta saaneet mahdollisuuden uudelleen ihastuttaa ja vihastuttaa. Hiki virtaa kilvan veren kanssa John McTiernanin ohjaamassa suolistuksessa, jossa Schwarzenegger luotsaa pienen mutta raskaasti kalustetun erikoisyksikkönsä Keski-Amerikan viidakkoon pelastamaan vangiksi joutuneita amerikkalaisia pahojen poikien käsistä, mutta vain huomatakseen, että mukaan ängennyt entinen armeijakaveri, nykyinen CIA:n kravattikalle on liruttanut moraalisesti tiukkalinjaista itävaltalaista pillerinpopsijaa pahasti linssiin.

Joka tapauksessa, sissinketaleet pääsevät hyvinansaitusti kuumankosteasta viidakosta tuonpuoleisen löylypuolelle Arskan opettaessa kovalla kädellä, miten käy kaikenkarvaisille raukkamaisille päähänampujille. Paluumatkalla erikoisryhmän miehet joutuvat huomaamaan että he eivät ole ainoita viidakossa kuolemaa levittäviä ammattilaisia. "Kaukaa jostakin" saapunut suurriistanmetsästäjä löytää ryhmästä arvoisensa vastustajan ja ryhtyy kissa ja hiiri -leikkiin.

Menoa ja melskettä, ruudin ja korventuneen lihan käryä Predatorissa on runsaasti aikuiseen makuun. McTiernan vääntää tieteiselokuvaansa sangen toimivaa toimintaa, tosin muutama elokuvaan eksynyt turha tekninen lapsus rokottaa elokuvan pisteitä. Myös tarinan heittämä ajatus Maasta avaruuden urheilijametsästäjän safarikohteena on poikkeuksellinen ja hauskakin, yleensähän mönjät ja marsilaiset eivät tyydy yksittäisiin piruparkoihin vaan haikailevat koko maailmamme herruutta. Vain Greydon Clarkin pienen budjetin totaalinen roska Without Warning (1980, nerokkaasti käännetty suomeksi nimellä Varoitus) tulee nopeasti mietittynä mieleen Predatorin juonesta.

Toimintaan keskittyvä tarina ei edellytä pahemmin näyttelijän lahjoja ja iso-Arskakin suorituu roolihahmostaan hauiksensa pullistelulla ja muutamalla onelinerilla. Jälkimmäisen suorituksessa hän yltää solkkaamaan englantia lähes yhtä sujuvasti kuin Maahan eksynyt rapunaama. Huonoista näyttelijöistä puheenollen, täytyy pitää sormet ristissä että toinen varsinainen "luonnenäyttelijä", 80-luvulla aasialaisia ja arabeja oikealta oikein työkseen potkinut Chuck Norris ei koe Arnoldin elokuvien kaltaista henkiinherättelyä.

Arskan ja rapunaaman kaksintappelu on kestänyt ajan hampaan. Saalistajan suolistustehosteet toimivat edelleen reilun vuosikymmenen elokuvan ensi-illan jälkeen. Valitettavasti vain kaikkia tehosteita ei edelleenkään tarjota katsojan arvioitavaksi.

Videoväkivallan vapautuminen ja tv-kanavien vapaus näyttää lähes mitä tahansa ei takaa kokonaisia elokuvia Suomen levityksessä. Kiitos englantilaisten vittupoliisien (englantilaisten sensuuriviranomaisten kiinnostus kitkeä fuck-sana elokuvien käyttökielestä mm. masteroimalla elokuvien ääniraitaa) Suomessa levityksessä oleva kopio ei ole pelastunut sensuurin saksilta. Tosin aiemman videoversion viiden minuutin leikkauksista suurin osa on nyt nähtävissä.

Nyt näytillä olevasta versiosta puuttuu ainoastaan noin kymmenisen sekuntia. Predatorissa on edelleen runsaasti väkivaltaa ja roisia kohtauksia. Korppikotkat näykkivät nyljettyjä ruumiita, ruumiita löytyy sisuskaluineen ja sisuskaluitta, ja rintakehiä ja hermoja hiillostetaan uudelleen markkinoille tuodussa versiossa. Tökeröllä saksimisella Predatorissa on leikattu pois kaksi kohtausta: vihulaississin naulaaminen viidakkoveitsellä seinään ja zoomaus Carl Weathersin irtiammuttuun kädentynkään. Onnettomasta saksimisesta kertoo se, että ko. kohtaukset eivät edes kuulu elokuvan raaimpaan ja roisimpaan antiin.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); extra features: trailer.