Basic valkokangas

Yhdysvallat on salaliittoteorioiden luvattu maa. Ei siis ihme, että valtiokoneiston sisään ujuttautunut petos on innoittanut elokuvantekijöitä jo vuosikymmeniä, esimerkkeinä vaikka poliittisen elokuvan kulttiklassikot, kuten Frankenheimerin Mantshurian kandidaatti tai Alan J. Pakulan Ansa - Parallax View. Basic ei kalastele aivan samanlaisilla apajilla, mutta sen perusasetelmassa on jotain liiankin tuttua. Siinä Samuel L. Jacksonin esittämä sadistinen armeijakouluttaja katoaa kesken Panaman viidakossa pidettävän sotaharjoituksen. Harjoitus muuttuu muutenkin tositilanteeksi, kun osa miehistä alkaa ampua toisiaan. Viidakosta pelastettuja kahta sotilasta kuulustelemaan kutsutaan alan ekspertti (Travolta), joka on itsekin ollut pahamaineisen kouluttajan opissa. Yhdessä virkaintoisen sotapoliisin (Nielsen) kanssa he ryhtyvät selvittämään, mitä sotilasjoukolle oikeasti tapahtui.

Elokuvan "sipulimaisessa" rakenteessa yksi valhe toisensa jälkeen kuoritaan pois, kunnes totuuden mätä ydin alkaa paljastua. Sotilaskoneiston salaisuuksia penkova Basic alkaa kohtuullisen lupaavasti, kun miesten ristiriitaiset kertomukset visualisoidaan palapelimäiseksi vyyhdeksi. Kaikki ei taaskaan ole sitä, miltä se ensin näyttää. Sotilailla on oma versionsa siitä, kuka ampui ja kenet ja minkä vuoksi. Viidakkokuvauksissa on visuaalista imua, minkä voi varmaankin laittaa ammattitaitoisen, joskin hyvin epätasaisen toimintaohjaaja McTiernanin piikkiin.

Liian monta kertaa flopanneella McTiernanilla ei ole varaa enää moneen epäonnistumiseen, eikä Basicin kompurointia voi laittaa hänen syykseen. McTiernanin fyysinen kuvaustapa ei riitä, kun James Vanderbiltin käsikirjoitus uppoaa mättääseen viimeistään tarinan loppumetreillä. Tarinan poliittiset ulottuvuudet jäävät kokonaan sivuun eikä vaihtoehtototuuksien kutkuttavaa ideaa viedä loppuun asti. Aivan kuin tarpeeksi monen yllätyksen jälkeen Vanderbilt ei olisi tiennyt, miten tarinan voisi järkevästi lopettaa. Nyt nähtävä lopetus - joka vielä tyystin muuttaa elokuvan tyylilajin - vetää maton alta koko jutulta ja tuntuu suoranaiselta katsojan kusetukselta. Jotain tolkkua täytyisi "loppuyllätyksissäkin" olla, tai ainakin olisi kiva jos ne olisivat edes jossain järkevässä yhteydessä nähtyyn elokuvaan.

Samuel L. Jackson ja John Travolta ovat olleet mukana jo monessa keskinkertaisessa toimintapätkässä. Nytkin he hoitavat työnsä varmaotteisesti, mutta kaavamaisesti. Luulisi kuitenkin näiden herrojen, jotka ovat sentään osoittaneet osaavansa näytellä muutakin kuin vain yhtä kliseistä roolia, lukevan valitsemansa käsikirjoitukset huolellisemmin.