Seikkailija Thomas Crown kotikatsomo

Käsi ylös te, jotka pidätte muovisista miesnäyttelijöistä, joilla ei kainalohiki tuoksu eikä pälvikalju pilkota. Lapa pystyyn, jos suihkuseurapiirien liiaksi trimmatun kultivoituneisuuden seuraaminen riittää. Te onnelliset voitte unohtaa tämän arvostelun ja kipittää videovuokraamoon Seikkailija Thomas Crownia kyselemään.

Die Hard -tirehtööri John McTiernanille poikkeavasti tässä elokuvassa ei lujaa kuolla. Romantiikkaa ja jännitystä ei ole saatu rullaamaan samalla tavalla kuin aikaisempien ohjaustöiden toimintamättöä. Muotopuolella ei ole valittamista. Kuvat ovat kauniita, värit pehmeänlämpimiä, lavasteet hintavia ja leikkaus luistaa. Sisältö onkin sitten silkkoa sisältä...

Ökyrikas, jännitystä kaipaava Thomas Crown (Pierce Brosnan) varastaa taulun Metropolitan-museosta. Vakuutusyhtiön kovapintainen etsivä Catherine Banning (Rene Russo) alkaa selvittää tapausta. Hän pääsee Crownin tempusta perille ennen kuin poliisit kerkeävät sanoa: "pitkäveteisyydessään ennalta arvattava juonenkulku." Saadakseen todisteita Catherine vähentää välimatkan Crowniin ihokontaktiasteelle. Kuka luottaa kehen, kuka pettää ketä, onko joku mustasukkainen? Saako kaksi peräänantamatonta ja epäluuloista toisensa? Thomas Crown on romanssigenren perinteisyydessään tahattoman naurettava.

Plastiikki-Pierce vs. Reipas-Rene

Crownin hahmo kertakaikkiaan ärsyttää. Tapahtui mitä tahansa, niin ilmekään ei värähdä eikä tupee tärähdä. Kunnon vanhan liiton sankari siis, ja ällöttävän sliipattu sellainen. Itsekritiikkiä kaipaisi elokuvan tuottaneelle Brosnanille. Jetset-vahanuken golfailun, purjehtimisen ja samppanjan siemailun seuraaminen aiheuttaa juonen paikallaan polkemista. Äkkinäiselle Karibian matkalle ei löydä motiiviksi kuin ruskettuneen pääparin orvaskeden esittelyn. Erityismiinus myös näkyvälle sponsoroinnille. Virvoitusjuomakonsernin ja muotitalon tuella saatiin epäilemättä solariumkortit koko kuvausryhmälle.

Rene Russon roolisuoritus pelastaa jotain. Hänellä on kokeneisuutta, kovuutta, mutta myös veikeää pilkettä silmissään. Tosin kismittävän täydelliseltä Catherinekin aluksi yliterävine päätelmineen tuntuu. Russon ansiosta pääparin välillä hieman kipinöi. Jos on Brosnan steriilin hajuton, niin Russo tuoksuu ajoittain ihmiseltä. Ensimmäisen filmatisoinnin (1968) päänäyttelijä Faye Dunawaylla on pikkurooli Crownin psykiatrina. Denis Leary mustasukkaisena poliisietsivänä tekee mukiinmenevän osan.

Jännityksen ja romanttisen mielihyvän pitäisi kilahdella pariskunnalle kitkaa aiheuttavasta rikos-rakkaus-laki-triangelista. Mutta mitään ei kuulu. Seikkailija Thomas Crown ei pääse yllättämään missään vaiheessa. Jos ei yllätykseksi lasketa tarinan opetusta: rikas saa rötöstellä ja lavastaa köyhät syyllisiksi, ettei käy aika pitkäksi.

ks. ensi-ilta