Lady Windermeren viuhka
Rouva Erlynne on itsenäinen aikuinen nainen. Hän viihtyy sinkkuna, mutta osaa myös hauskuttaa itseään miesten kanssa. Flirttailun jalo taito onnistuu rouva Erlynneltä tyylipuhtaasti ja elegantisti, ja hän näyttää nelikymppisenäkin yhä upealta. 1930-luvun New Yorkissa tätä kombinaatiota ei ylemmän luokan naisessa tosin oikein arvostettu, ja niinpä kaunotar ottaa irtioton Etelä-Italiaan, Amalfin rannikolle. Paikallinen amerikkalaisyhteisö ei kuitenkaan hyväksy uutta tulokasta mukisematta. Pian seurapiirit jo supattelevatkin joukkoon tuppautuneesta viettelijättärestä, jolla tuntuu olevan jotakin vipinää nuoren Lady Windermeren aviomiehen kanssa.
Todellinen lady perustuu Oscar Wilden klassikkonäytelmään Lady Windermeren viuhka. Elokuvatoteutus ei ehkä ole kovin erityinen, mutta kylläkin tasaisen hyvää laatua erinomaisin tähtinäyttelijöin väritettynä. Helen Hunt on jälleen oma lumoava itsensä Rouva Erlynnen roolissa, ja Lost in Translation -elokuvasta tuttu Scarlett Johansson hurmaa viattomana Lady Windermerenä. Elokuvan miesnäyttelijät ovat valitettavan mitäänsanomattomia, joskin piristysruiskeena sentään charmanttina seurapiirin vanhanapoikana nähtävä Tom Wilkinson.
Elokuva häviäisi lukuisten historiallisten romanttisten draamojen massaan ilman pelastavaa sijoittumista Italiaan. Upeat maisemat ja Italian rivieran lämmin tunnelma eivät voi olla pehmentämättä katsojaa, ja jopa karmean amerikanenglannin sietää, kun väliin tiputetaan muutamia lausahduksia kauniilla italian kielellä. Puvustus tietenkin kruunaa kaiken, ja silmä saakin levätä mitä upeimmissa iltapuvuissa ja niihin sopivissa 1930-luvun kampauksissa.
Todellinen lady poikkeaa massasta myös nerokkaan juonirakenteensa ansiosta. Katsojaa kuljetetaan mukaan ihmissuhdesokkeloihin ja hämätään näkemään vain asioiden ulkoinen kuori. Syvemmät tasot paljastuvat vasta elokuvan loppupuolella, mutta tämä yllätysmomentti ei kuitenkaan pilaa seuraavaakaan katselukertaa, vaan päinvastoin tarjoaa aivan uuden näkökulman elokuvaan.
Elokuva ilahduttaa välittämällä rouva Erlynnestä moniulotteisen kuvan. Vaikka rouva on ilman muuta seurapiirin skandaali, hän on toisaalta myös itsenäinen ja vahva nainen, josta voi jopa ottaa oppia. Itsenäisyys ei ehkä ole aivan sitä, mitä ajattelisimme nykyään, sillä taloudellisesti rouva Erlynne on täysin riippuvainen miesfaneistaan. Toisaalta hän kuitenkin ajaa muiden mielipiteistä välittämättä rohkeasti omia tavoitteitaan. Piireissä yleisen ja jopa tärkeän seurapiirisensitiivisyyden hän hylkää kysymällä, "miksi edes ajatella itse, jos aina pohtii toisten ajatuksia". Nämä 1930-luvun radikaalit mietteet kantavatkin totuuksina yhä tähän päivään saakka.
Ei ole Todellisen ladyn vika, että monet muut ovat jo tehneet vastaavaa ennen. Amerikkalaisten piiri pieni Italiassa on tuttu näky, samoin kuin pukudraamat suurten kirjailijoiden mukaan. Omasta lajityypistä erottuakseen tältä elokuvalta vaaditaan paljon, sillä niitä hyviä on jo niin monta. Ehkä siksi elokuva jääkin lopulta hieman latteaksi; sen oivallukset eivät uudista sitä aivan riittävästi. Sydäntä hämmentäväksi tarkoitettu viuhka tarjoaa lopulta vain hetkellisen tuulahduksen.
Seuraava:
Beautiful Country, The
Arvostelu elokuvasta Beautiful Country, The.
Edellinen: Onnen varjot
Arvostelu elokuvasta Onnen varjot.