Mammutti kotikatsomo

Lukas Moodysson on yksi niistä harvoista pohjoismaalaisista ohjaajista, joka on onnistunut saamaan suosiota myös Fennoskandian ulkopuolella. Ohjaaja on valmistanut useita mullistavia elokuvia, kuten ihmiskauppakuvaus Lilja 4-ever (2002) ja erilainen teinitarina Fucking Åmål (1998). Ehkä varakkaan valkoisen miehen asema on viimein alkanut ahdistaa, sillä tällä kertaa Moodysson on valinnut aiheekseen perinteikkään globalisoitumisen.

Elokuva keskittyy kuvaamaan hieman sentimentaalisesti muutamaa länsimaalaista ja aasialaista kohtaloa. Leo (Gael García Bernal) – pelialan äkkirikas – sinkoutuu Yhdysvalloista työmatkalle Aasiaan, jossa hän päätyykin reppureissaamaan ja pohtimaan elämän tärkeyksiä paikallinen ilolintu kainalossaan. Samaan aikaan kotipuolessa Leon vaimo Ellen (Michelle Williams) pyrkii yötöiden lomassa lahjomaan takaisin tyttärensä huomion, joka on kiireessä siirtynyt filippiiniläiselle lastenhoitaja Glorialle (Marife Necesito). Glorian huolena taas on kerätä rahaa kasaan, jotta hän voisi turvata kotimaahan jääneiden pienten poikiensa tulevaisuuden. Välillä ikävää jaetaan kännyköiden välityksellä, mikä ei kuitenkaan helpota kenenkään kaipuuta.

Moodysson moralisoi rahan ja materian mahtia, sekä sen ympärille kietoutunutta käsitystä onnellisuudesta. Naiivisti mutta suorasti syyttävä sormi osoittaa aikuisia, jotka materiaalitalouden myrskyssä unohtavat perheen arvon. Lapset ohjaaja esittää koko mylläkän uhreina. Kuvasta puuttuu vain ääniefekti ka-ching, kun Gloria pyrkii lievittämään poikansa kaipuuta ostamalla tälle koripallon, joka on todennäköisesti lapsen filippiiniläisen ikätoverin valmistama, ja lähettämälle sen takaisin alkuperämaahansa.

Mammuttia on useasti verrattu moniulotteisesta rakenteesta johtuen Alejandro González Iñárritun Babeliin (2006). Aikaisemmassa tarkastellaan globalisaatiota enemmän ruohonjuuritasolla, kun taas jälkimmäinen keskittyy aiheeseen huomattavasti yhteiskunnallisemmin.

Elokuvassa näyttelijät ovat vahvoilla. Hollywoodin keskuksesta on haettu kovan luokan nimiä, jotka kyllä hoitavat hommansa hyvin, mutta roolit eivät ehkä ole ihan heitä varten. Marife Necesito taas onnistuu hellyttävästi vakuuttamaan katsojat, ja myös filippiiniläiset amatöörit loistavat aitoudellaan. Elokuvan kansainvälinen toteutus paistaa läpi, mutta Moodyssonin tyyliä virkistävästi tukien.

Mammutti päätyy lopulta kuitenkin olemaan melko tyypillinen 2000-luvun draama. Hellässä alussa tuuditetaan katsoja lempeään perhe-elämään, mutta nopeasti huomio siirretään niin yksilö- kuin yhteiskuntatason vaikeiden ongelmien pariin. Moodyssonille ajoittain radikaali ote on poissa, eikä ohjaajan länsimaista maailmantuskaa tihkuva osoittelu onnistu osumaan katsojan omatuntoon.