Karpo kotikatsomo

Ehkäpä Suomen historian legendaarisimmasta toimittajasta, Hannu Karposta kertova dokumentti asettaa itse miehen kameran eteen käymään pikakelauksella läpi elämänsä. Sivussa perhe ja kaverit taputtelevat selkään. Parhaassa tapauksessa opit jotain Karpon elämästä. Kannattiko? Riippunee suhteestasi Karpoon.

Karpo on täydellinen esimerkki henkilödokumentista. Ei täydellinen henkilödokumentti, vaan täydellinen esimerkki sellaisesta. Elokuva joka ei ole yhtään enempää tai vähempää kuin se mitä henkilödokumentin perinne on elokuvakulttuurissa sanellut. Dokumentin kohde käytännössä selostaa itse oman wikipedia-sivunsa läpi ja välillä leikataan kehuviin kavereihin. Mitään kiinnostavaa tai narratiivista dokumentissa itsessään ei tapahdu, vaan sisältö on informatiivinen ja muisteleva.

Saatavan informaation pitäisi siis olla tärkeää, ja olen kyllä valmis hyväksymään aiheen tärkeyden. Karpo on Suomen mediahistoriassa merkittävä henkilö ja ansaitsee saada uransa kulun tallennetuksi. Samalla saa hauskaa perspektiiviä eri vuosikymmenien mediaympäristöille, joskin perspektiivi on aina Karpon. Opimme siis loppujen lopuksi vähemmän siitä, miten YLE toimi 1960-luvulla ja enemmän siitä ärsyttikö Karpoa työkaverit vai ei.

Seuraavaksi nouseekin kysymys siitä, millä tavalla henkilöä kohtaan kohdistettua kritiikkiä käsitellään. Vastaus kuuluu, että eipä juuri käsitellä. Ainuttakaan vasta-ääntä ei päästetä ruutuun luomaan minkäänlaista kiinnostavaa dialogia. Tällaiset asiat on helpompi kertoa oman joukkueen kautta. Iankaikkinen keskustelu sosiaalipornosta ja sen tarpeellisuudesta sivuutetaan lauseella tai kahdella. ”Eikä ole sosiaalipornoa, tärkeää haistatella herroille” oli suurin piirtein se syvällinen vasta-argumentti. Tämä väittely on Karpon yhteydessä niin merkittävä, että kuvittelin sitä käsiteltävän yksityiskohtaisemmin ja suoraan Karpon itsensä toimesta.

Ylipäätään koen kaiken tämän kiivaan väittelyn Karpon julkisen persoonan ympärillä niin merkittäväksi, että melkein naurattaa miten dokumentti sivuuttaa kaiken. Vastoinkäymiset on koettu ja niistä selvitty. Herrat torneissaan ovat aina kamalan vihaisia, mutta vain koska hävisivät. Jotta meininki ei menisi liian lääppiväksi, Karpon poika päästetään kertomaan, ettei Karpo aina ollut paras ja läheisin isä, kun oli liian kiireinen yksinäisten mummojen hoidon ja auttamisen kanssa. Hyvä nähdä Karpon pimeäkin puoli. Onneksi mies sentään itse myöntää joukkohakanneensa jonkun, niin saadaan vähän monipuolisempi kuva kaverista ja oikeasti kiinnostava tarina miehen menneisyydestä.

Karpo on vaikea tapaus, hauskan veikeä hahmo joka teki monta merkittävää ja viihdyttävää sarjaa, joilla on valtavasti arvoa Suomen mediahistoriassa. Karpon uralle ja tyylille olisi ollut paljon sopivampaa julkaista dokumentti, joka kysyy ja käsittelee vaikeita kysymyksiä. Karpo itse olisi voitu vihdoin oikeasti asettaa haastattelutilanteen toiseen päähän ja antaa kunnolla palaa. Jotain olisi voinut tapahtua! Dokumentti olisi voinut olla merkittävä ja syvällinen. Sen sijaan se on täysin ennustettava ja sata kertaa nähty, kaupan valmiista einespaketista vedetty henkilödokumentti, johon ei viitsitty edes lisätä pippuria ennen mikrottamista. Arvokas vain suhteessa siihen, haluatko kuulla Karpon elämästä hänen itse kertomanaan.

Dvd:lle ei oltu viitsitty laittaa extran extraa. Tarkoittaako tämä sitä, että dokumentin 84 minuuttia sisältää kaiken käyttökelpoisen materiaalin? Julkaisun kuvanlaatukaan ei ollut erityinen. Tekstitykset sentään oli suomeksi ja englanniksi. Toisella kotimaisella ei nähtävästi ollut merkitystä.