Russian Libertine – Venäjän vapain mies valkokangas

Ei liene sattumaa, että Ari Matikaisen dokumentti Russian Libertine – Venäjän vapain mies (2012) ilmestyy teattereihin samalla viikolla kun Vladimir Putin aloittaa kolmannen presidenttikautensa itänaapurissa. Matikaisen elokuva on hyvin ajankohtainen, sillä se pyrkii valottamaan Putinin Venäjän mentaalista tilaa, kansalaisyhteiskunnan hidasta kypsymistä ja sitä ajatuksellista liikehdintää, joka konkretisoitui viimeksi presidentin virkaanastujaisia siivittäneissä mielenosoituksissa Moskovassa.

Elokuvan keskushenkilö on venäläinen kirjailija ja mediapersoona Viktor Jerofejev, joka on kotimaassaan kiistelty hahmo. Suomeksi satiirikon tuotannosta on käännetty esimerkiksi omaelämäkerrallinen Hyvä Stalin (Like 2007) sekä viimeisimpänä Venäläisen sielun ensyklopedia (Like 2009). Dokumentissa seurataan ja ennen kaikkea kuunnellaan Jerofejevia niin Moskovassa kuin ulkomaanmatkoillakin. Mennyttä keritään auki kaitafilmien ja valokuvien avulla.

Matikaisen elokuvassa Jerofejev ei profiloidu niinkään Putin-kriitikoksi, vaan venäläisen mielenlaadun ja ajattelutavan tulkiksi. Lapsuutensa ulkomailla viettänyt intellektuelli analysoi maanmiehiään säälimättömän tarkasti ja objektiivisuuteen pyrkien. Hänen punnitut lauseensa ovat poleemisuudestaan huolimatta kiihkottomia.

Jerofejevia pidetään toisinajattelijana niin Venäjällä kuin lännessäkin. Elokuvassa on paljonpuhuva kohtaus, jossa Jerofejevilta kysytään ulkomailla järjestetyn keskustelutilaisuuden päätteeksi, miksi hänen ajatuksiaan vieroksutaan Venäjällä. Kirjailija toteaa olevansa demokraatti, liberaali ja eurooppalaismielinen – siksi. Nämä täkäläisestä näkökulmasta itsestään selviltä ja peräti harmittomilta kuulostavat arvot riittävät nähtävästi tekemään ihmisestä toisinajattelijan Venäjällä.

Tietenkään totuus ei ole aivan näin yksiselitteinen. Jerofejev leimautui radikaaliksi jo 1970-luvulla, jolloin hän oli mukana toimittamassa Metropol-nimistä kirjallisuusantologiaa. Sensuurimääräyksiä uhmannut omakustanne koitui Jerofejevin isän diplomaattiuran kohtaloksi. Yksi elokuvan keskeisimmistä teemoista onkin isänmurha, jonka nuori Viktor tuli tahtomattaan tehneeksi. Syyllisyys ei ole jättänyt kirjailijaa rauhaan, vaikka välit isään säilyivät kaikesta tapahtuneesta huolimatta läheisinä.

Russian Libertine – Venäjän vapain mies muistuttaa monin paikoin saksalaisen Cyril Tuschin viime vuonna valmistunutta dokumenttia Khodorkovsky, jossa käydään läpi Mihail Hodorkovskin nousu yhdeksi maailman rikkaimmista liikemiehistä ja hänen vankeustuomioonsa johtaneet tapahtumat. Sekä Tuschi että Matikainen ovat panostaneet innovatiiviseen kuvakerrontaan, arkistomateriaalin monipuoliseen käyttöön ja toimintatrillerien soundimaailmasta lainaavaan musiikkiin.

Matikaisen elokuvassa sisältö uhkaa paikoin jäädä audiovisuaalisen kikkailun jalkoihin, ja esimerkiksi yöllistä ilmakuvaa Moskovasta on leikattu liiankin moneen väliin. Ajoittain elokuvaa vaivaa myös jonkinasteinen päämäärättömyys – ikään kuin tekijät olisivat välillä unohtaneet, mistä olivatkaan tekemässä elokuvaa. Hetkittäinen haparointi on kuitenkin helppo antaa anteeksi, sillä kokonaisuutena Russian Libertine – Venäjän vapain mies on poikkeuksellisen energinen ja mukaansatempaava dokumentti.