Elegy - Kauneuden valta kotikatsomo

Espanjalaisohjaaja Isabel Coixet on tunnettu suurien tunteiden kuvaajana ja kyynelkanavien herkistäjänä. Pulitzer-palkitun Philip Rothinin teokseen The Dying Animal perustuvassa elokuvassaan Kauneuden valta Coixet on paikoittain tyylilleen jälleen uskollinen, mutta ei läheskään yhtä vakuuttava kuin aiemmissa nenäliinatarinoissaan kuten Elämäni ilman minua (2003).

David Kepesh (Ben Kingley) on vanhuutta lähentelevä kirjallisuuden professori, jonka tapoihin kuuluu viehättävien opiskelijaneitosten liehittely valmistujien kunniaksi järjestämissä juhlissaan. Tällä kertaa David on iskenyt silmänsä sensuelliin Consuelaan (Penélope Cruz), johon hän käyttää perinteistä reseptiään tiellä lakanoiden väliin: kuiskuttelu taiteesta, boheemit iskurepliikit ja osoitus musikaalisista taidoista. Seksiaddiktoitunut setä saa kuitenkin pian huomata tuntevansa Consuelaa kohtaan enemmän kuin pelkkää lihallista himoa.

Elokuva pyrkii tuomaan esille nyky-yhteiskunnan pahinta vitsausta, ikääntymistä. Asetelmana vanha setä nuorikko kainalossaan on myös laajalti keskustelua herättänyt aihe. Vaikka roolihahmot selkeästi kehittyvätkin elokuvan aikana, kasvu jää lopulta kovin näennäiseksi. Elokuva keskittyy liiaksi pääparin kiihkoiluun, kun Davidin kasvutarinaan ja ihmisyyden kuvaukseen olennaisesti liittyvät opastava ystävä, hylätty biologinen poika ja elinikäinen petikumppani jäävät harmittavan vähälle tarkastelulle. Edes kaikin puolin loistavat näyttelijäsuoritukset eivät peitä ongelmaa.

Kauneuden valta jää liiaksikin nimensä veroiseksi. Elokuvan mahdollinen pyrkimys perilänsimaisen ihanteen eli rakastamisen kyvyn osoittamiseen näytetään katsojalle epäselvästi. Suurimman osan ajastaan pääpari viettää sängyssä, kameran nuoleskellessa Cruzin rintoja. Voyerismi on elokuvassa huipussaan ja katsoja saakin välillä pohtia, johtuvatko rohkeasti viipyilevät kuvakulmat vain pyrkimyksestä esittää Davidin pakkomielteisen himokkaita ajatuksia.

Coixetin tapa estetisoida keho on teennäistä, eikä hän onnistu luomaan aiheesta elokuvalle potentiaalista ulottuvuutta. Vaikka kuvaustapa onkin paikoittain jopa kaunista ja intensiivistä, aiheuttaa alituinen kiire katsojalle irrallisen tunteen. Elokuvalla olisi ollut mahdollisuuksia asialliseen pohdiskeluun kiehtovasta aiheesta, mutta tällaisenaan se jää lähinnä lihallisen seikkailun kuvailuksi.