Captain America: The First Avenger kotikatsomo

Marvelin liukuhihnalta tuottamat betonipölyn täyteiset supersankarimyllytykset ovat järjestään pyrkineet yhdistämään jonkinlaisen vakavuuden kepeään popcorn-hullutteluun. Captain America: The First Avenger on sarjakuvastudion viihdepläjäyksistä suoraviivaisin, hölmöin ja hupaisin.

Sarjakuvaduo Joe Simonin ja Jack Kirbyn luoma hahmo syntyi toisen maailmansodan ääripatrioottisiin tarpeisiin. Eritoten Irakin sodan jälkeisessä todellisuudessa tähtilippukilpi ja puheet oikeudenmukaisuudesta ovat lähinnä sketsimateriaalia. 1940-luvulle pääosin sijoittuva juonikyhäelmä heittää supersotilaan ja propagandakoneiston lempilapsen yhdistelmän okkultismiin ihastuneen natsi-Saksan kimppuun.

Narnian tarinoiden kanssa puuhastelleet Christopher Markus ja Stephen McFeely ovat kirjoittaneet tarinan, jossa vauhti on valttia. Tarina on täynnä enemmän tai vähemmän järjettömiä ratkaisuja. Toisin kuin Christopher Nolanin Batman-elokuvissa, konteksti ei tällä kertaa ole muodikkaassa näennäisrealismissa. Tyyli on suoraan sarjakuvista ja se toimii.

Katsojan aivottomiin viihdesoluihin vetoaminen on tietysti ohjaaja Joe Johnstonilta hieman halpa ratkaisu. Hymyssä suin etenevä kerronta ei välitä etsiä ylimääräisiä haasteita. Onelinerit, menevä turpaanveto ja osuva rytmitys saavat taustatukea yllättävän toimivilta vakavilta hetkiltä.

Hupiajelu näyttää ja tuntuu protagonistinsa esittelykierrokselta. Vastapuoli ja panokset ovat simppeliydessään kuin suoraan sarjakuvan täytenumeron sivuilta. Syvällisen sisällön liki täydellinen puute korvaantuu reteällä meiningillä ja ennen muuta sillä, että pilke silmäkulmassa jylisevä tykitys ei kuvittelekaan olevansa taiteen ja kunnianhimon tiivistymä.

1940-luku näkyy niin lavasteissa kuin univormuissa, mutta vain silloin kun se kerrontaan sopii. Vaikka natseja kärrätään hautausmaalle periaatteessa toisen maailmansodan tuiskeessa, on maailma hyvin lähellä Guillermo Del Toron Hellboy-filmatisointien fantasiaa. Tulitaistelussa tärkeämpää on liike kuin suojan takana kyykkiminen. Saksalaiset ovat teknologialla juhlivia muinaisuskomusten hyödyntäjiä. Liki mykkien rivimiesten inhimillisyydestä on rippeetkin poistettu maskeilla.

Captain America: The First Avenger ei näytä luokan priimukselta, mutta sen takana on aivoja. Älykkyys näkyy lopputuloksen ammattitaitoisessa viimeistelyssä ja itsetietoisessa fiiliksessä. Ainoastaan elokuvan nykypäivään sijoittuva parin kohtauksen kehyskertomus on totaalista ajanhukkaa, muuten tarjolla on letkeää viihdettä.