Jurassic Park 3 kotikatsomo

Dinosaurukset ovat seikkailleet valkokankailla jo elokuvan alkuajoista. Mutta vasta noin vuosikymmen sitten ne todella rymistelivät tietoisuuteemme paljolti uuden digitaalisen kuvankäsittelytekniikan ansiosta.

Steven Spielbergin midaksen kosketuksella 1993 luotu ensimmäinen Jurassic Park oli ja on edelleen todella mainio toimintaseikkailuelokuva. Spielbergin itsensä ohjaama kakkososa Jurassic Park: The Lost World (1997), joka vielä perustui Michael Crichtonin kirjaan, retkahti pahasti campin puolelle. Ja nyt videolevitykseen laskeutunut Jurassic Park 3 lyö toivottavasti sen kaivatun viimeisen naulan, joka sulkee tämän dinoexploitaatiosarjan, sille kuuluvaan arkkuun.

Tällä kertaa sankariksi nostettu Sam Neillin esittämä tohtori Alan Grant huijataan tekorikkaan pariskunnan (William H. Macy ja Téa Leoni) oppaaksi kakkososassa esiintyneen Isla Sornan ylilennolle. Mutta kuten arvata saattaa, kaikki menee päin esihistoriallista mäntyä ja ryhmä joutuu taistelemaan tiensä läpi verenhimoisten dinojen hallitseman saaren. Kun turhimmat sivuhenkilöt syötetään pois jo leffan alkumetreillä, seurataan tiedemieskaksikon ja rakoilevan amerikkalaisen ydinperheen pakoa kohti henkirievun ja perheonnen pelastavaa vapautusta.

Juoneltaan siis varsin suoraviivainen tarina ei paljon katsojaltaan vaadi. Kun uusia digidinojakin on mukana vain muutama, ei elokuvan anti kummoiseksi kasva. Teknologia tosin on hanskassa ja efektiryöpytykset seuraavat toinen toistaan kiihtyvällä tahdilla. Puolitoistatuntinen kuluu ehkä liiankin helposti herättämättä minkäänlaisia ahaa- tai muitakaan positiivisia elämyksiä. Joukkoon on tietysti sinne tänne heitelty huumorin kukkia mukamas olematonta jännitystä helpottamaan.

Varsin kevyeksi jää tämän kolmannen Jurassic Parkin viihdytysarvo. Hetkellisiä hekotuksia nostattava satelliittikännykän tonginta dinonpaskakasasta tai edes lopun Indiana Jones -hattuherja eivät pelasta tätä tuotosta keskinkertaisuuden hetteiköistä. Jouhevan digianimaation seassa poukkoilevat näyttelijät jäävät mitäänsanomattomiksi statisteiksi eikä heidän kohtalostaan voisi vähempää kiinnostua. Eipä tästä katsojalle jää käteen kuin kasa digitaalisesti kivettyneitä dinosauriin luita ja suuhun kitkerä rahastuksen maku.