Jurassic Park 3 valkokangas

Lienevätkö viisastuneet edellisen Jurassic Park -elokuvan juonen ylimitoituksesta ja poukkoilevuudesta, kun tuottaja Steven Spielberg ja ohjaaja Joe Johnston ovat yllättäen saaneet sarjan kolmanteen elokuvaan runsaasti enemmän ytyä kuin edelliseen. Yleensähän jatko-osien taso laskee kuin lehmän häntä, mitä suurempi on numero elokuvan nimen perässä. Jurassic Park III on kuitenkin hämmästyttävän tiivis ja jännittävä kauhupilleri noista kuuluisista asukeista, jotka nousevat ihmisisäntiään vastaan (viimeisen?) kerran.

Viime aikoina vaisusti muissa elokuvissa menestyneet Sam Neill ja Laura Dern tutkivat edelleen fossiileja, Dern tosin vain pikaisesti cameoroolissa. Kokenutta uutta verta on niin ikään saatu mukaan, kun arvostetun William H. Macyn esittämä niljakas liikemies pyytää päästä vaimonsa (Téa Leoni) kanssa lentokoneella syrjäistä saarta katsomaan. Macy on taas kerran erinomainen, myös tällaisessa suuressa kaupallisessa viihdetuotannossa.

Johnston ohjaa elokuvaansa kuin tehosekoitinta. Juonen eri käänteet on yhdistetty toisiinsa niin tiiviisti, ettei suvantokohtia juuri synny. Ja äärimmäisessä hädässä pieni onnikin on tarpeen. Itse asiassa Jurassic Park III on painettu niin kasaan, että parissa kohtaa katsoja tulee mukaan ikään kuin kesken kohtauksen, aivan kuin leikkauspöydälle olisi jäänyt muutama tarpeellinen sekunti. Elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa kärsi jälkituotantonsa takia.

Jurassic Park III on toisinaan varsin pelottava kokemus ja jo yksinomaan siksi katsomisen arvoinen. Tästä pitää huoli uusi tuttavuus Spinosaurus, joka pyyhkii lattioita entisellä kunkulla, tyrannosauruksella. Eikä tällä kertaa liikuta vain maalla.