Blade 2 kotikatsomo

Graafisella väkivallalla puleeraavat elokuvat harvemmin nauttivat suurta laadullista arvostusta. Väkivaltaelokuvat tuomitaan usein alhaiseksi roskaksi, jota teinipojat möllöttävät silmät ymmyrräisinä ja imevät niistä sumeilematta huonoja vaikutteita. Kun yhteiskunnassa sattuu ikäviä ampumis- tai räjähdystapauksia, kiihtyy keskustelu viihdeväkivallan vaikutuksista huippuunsa. Todellisista väkivaltaa synnyttävistä syistä ei puhuta ja varsinkin viihdeväkivallan terapoivasta vaikutuksesta ollaan visusti hiljaa.

Viihteellisen väkivallan aiheuttamien käytöshaittojen todellinen ilmenemisprosentti on varsin vähäinen. Sosiaaliporno ja saippuamelodraamat aiheuttavat huomattavasti paljon enemmän ongelmia sosiaalisella puolella, mikä ilmenee parisuhteissa ja henkisenä väkivaltana, sillä ne viljelevät häikäilemättömästi kieroja ajatus- ja käytösmalleja sekä lukkiutuneita sukupuolikäsityksiä. Tällaista paljon laajempaa ongelmavyyhteä ei kuitenkaan esille nosteta, koska viihdeväkivalta on niin paljon näyttävämpi ongelmanaiheuttaja.

Täysipäiselle ja varttumisprosessinsa läpikäyneelle ihmiselle viihdeväkivallan katsomisesta ei pitäisi olla haittaa, kysymyksessä on alkeellisten mielihalujen tyydyttäminen aivan kuten sosiaalipornon vahtaamisessakin. Kumpaa sitten pitää parempana vaihtoehtona, riippuu ihmisestä.

Vuonna 1998 valmistunut Blade edusti väkivaltaviihdettä graafisimmillaan. Kiitos rooleissaan ryhdikkäästi seisseiden näyttelijöiden ja toimivan tarinakerronnan tekele erottui edukseen latteimmasta elokuvajoukosta. Jatko-osat tällaisille elokuville ovat tuiki tavallisia, mutta toisintona veri ei enää yleensä lennä yhtä venheästi. Blade II ei yllä edeltäjänsä kuvalliselle tasolle, eikä elokuvaa persoonallisuudestakaan pääse kehumaan. Hutkintakohtaukset ovat perin juurin puuduttavia ja jälleen geeniteknologiasta on löydetty pahan alku.

Blade II onkin ensisijaisesti aistikulinarismia ja elokuvaa on turha yrittää katsoa ilman kunnon kotiteatteria, jossa se pääsee kuvaa ja ääntä myöden oikeuksiinsa. Elokuvan voima on sen audiovisuaalisessa sykkeessä, joka pumppaa katsojan mielen huumeen lailla turraksi, siksi on kummasteltava elokuvan alhaista ikärajaa, kun kyseessä on puhtaasti aikuisten viihde. Kieltämättä hieman raadollista se on, että parhaat kiksit tuhansien eurojen kotiteatterista saa tällaisista tekeleistä.

Marvellin sarjakuvasta elokuvaksi lutviutuneen vampyyrihurvittelun jatko-osan dvd-painoksessa on lisämateriaaleille pyhitetty oma levy. Materiaalia löytyy vaikka kuinka ja paljon, toinen asia on, synnyttääkö Blade II:sen kaltainen elokuva niin paljon mielenkiintoa, että runsasta oheissälää jaksaisi läpi kahlata. Mielenkiinnon tasolla ainoa, joka elokuvasta jäi mieleen oli todellinen helmirepliikki, jota kannattaa viljellä viikonloppuöinä nakkijonossa:

"You’re about one cunt hair away from hillbilly heaven."