22 Jump Street kotikatsomo

Ohjaajakaksikko Phil Lord ja Christopher Miller osuivat naulan kantaan tulkinnallaan vanhasta ja varsin kornista 1980-luvun hittisarjasta 21 Jump Street, jossa kaksi teini-iän jo ohittanutta piilokyttää soluttautui kouluympäristöön tutkiessaan rikoksia. Sarja nosti muun muassa Johnny Deppin profiilia.

Uusi tulkinta eli vuoden 2012 21 Jump Street laski ronskisti mutta hyväsydämisesti leikkiä sekä esikuvansa ideasta että kyttä- ja buddy-elokuvien konventioista. Yli-ikäisten konstaapelien hahmot vietiin äärimmäisyyksiin Jonah Hillin ja Channing Tatumin avulla, sillä kumpaakaan ei kuuna päivänä voisi kuvitella enää lukioikäiseksi. Jonah Hill pääsi samalla näyttelemään hieman toiminnallisempaa roolia samalla, kun Channing Tatum paljasti piilevän huumorintajunsa.

Jatko-osa oli piilohitille väistämätön. 22 Jump Street tiedostaa heti kättelyssä jatko-osien peruskliseet ja niiden välttämisen sijasta suorastaan sukeltaa niihin pää edellä. Ajatus on hauska, mutta toteutus jää valitettavan hajanaiseksi ja junnaavaksi. Elokuva alleviivaa joka käänteessä, että tälläkin kertaa asiat tehdään liki täsmälleen samoin kuin ensimmäisellä kerralla ja että sen pitäisi olla hauskaa, koska se on tarkoituksellista. Ei se aina ole, pikemminkin se on ihan yhtä laskelmoivaa kuin asioiden toisto ilman selittelyäkin.

Hill ja Tatum ovat edelleen varsin hyvässä vedossa ja pelaavat hyvin yhteen, mutta he vain tekivät samat vitsit paremmin ja tuoreemmin ensimmäisellä kerralla. Hahmojen välistä suhdetta on viety entistä ronskimmin kohti lähes homoeroottista suhdetta näennäisen työtoveruuden sijasta, mikä tuottaa hetkittäin muutamia naurunpurskahduksia, mutta nämäkin sävyt jäävät rönsyilevän päätarinan varjoon.

22 Jump Street ei jää flopiksi vaan viihdyttää riittävästi, jotta sen puutteista ei viitsi liikaa pahastua. Elokuva jää kuitenkin enemmän tai vähemmän kertakäyttöiseksi perusviihteeksi siinä missä aiempi osa oli 2000-luvun parhaimmistoon kuuluva komedia. Särmä ja absurdimpi anarkia ottavat vallan oikeastaan vasta lopputekstien aikaisessa sikermässä, jossa parodioidaan tulevia mahdollisia jatko-osien jatko-osia.