Trolls valkokangas

Viime vuosina elokuvateollisuus on kokeillut siirtää valkokankaille niin lautapelejä, puhelin appeja kuin nukkejakin. Lego Elokuva (2014) hurmasi katsojia ja yllätti jopa kriitikot luovuuden ylistyksellään. Trolls päivittää nyrpeät peikkonuket silokasvoisiksi söpöliineiksi ja antaa niiden taikavoimilla varustettuine hiuksineen kokeilla elämää valkokankaalla.

Trollien iloiselle juhlinnalle on lukuisten sukupolvien ajan langettanut varjonsa bergeniläisten peikkojen uhka. Masentuneet bergeniläiset nimittäin uskovat, että ainoa keino tulla onnelliseksi on syödä pienet trollit. Vuosien saatossa trollit ovat löytäneet suojan metsän keskeltä, mutta he eivät osaa lopettaa suureellisia juhliaan, vaikka se asettaa heidät vaaraan. Kun bergeniläinen kokki sitten löytää heidän piilopaikkansa ja vie joukon trolleja mennessään, jää prinsessa Poppyn hartioille ystävien pelastaminen. Avukseen matkalle hän saa selviytyjäekspertti Risun.

Synkistä alkuasetelmista huolimatta Trolls on värikäs ja lauluntäytteinen tarina. Kattilat ja häkit odottavat jokaisen kulman takana, mutta elokuvan ilmapiiri on silti hyvin huoleton. Uhkaavista tilanteista selvitään musiikin avulla ja uskomalla ystävyyden voimaan. Juoneltaan elokuva tuntuu yhdeltä variaatiolta smurffien tarinoista, joissa katsoja voi myös luottaa smurffien ratkaisevan ongelmat omalla nokkeluudellaan. Lukuisat pakomatkat lisäävät kuitenkin suhteellisen yksioikoisen tarinan ympärille paljon turhaa sotkua.

Trolls on suunnattu pienille katsojille, eikä se leikittele vanhemmille suunnatuilla vitseillä. Musiikkivalinnoilla halutaan varmasti vedota aikuisiin katsojiin, jotka voivat yrittää tunnistaa alkuperäislaulujen väliin ujutettuja kappaleita diskosikermistä. Aikamatkalla sekoitellaan 1970-luvun Earth, Wind & Firea 2000-luvun Justicen tuotantoon samalla tavalla kuin Kätyrit (2015) -elokuvassa luotiin uusia versioita 1960-luvun musiikista.

Värientäytteinen maailma vie helposti kenet tahansa sokerikoomaan. Animaatiojäljellä on yritetty jäljitellä onnistuneesti erilaisia tekstuureja ja lopputulos näyttää leikekirjalta, jonka sivuille on kaatunut pullo kimalletta. Stop-motion animaation visuaalista ilmettä hakevan elokuvan bergeniläisten valtakunnassa on viitteitä Boksitrollien (2014) maailmasta. Samanlaiseen groteskiin otteeseen ei silti uskalleta ja erityisesti hahmoista on hiottu kulmat pois. Kiinnostavuus häviää Trollseissa aina söpöydelle.

Animaatioelokuvien tulvasta Trolls erottuu hieman erilaisella visuaalisella ilmeellään. Musiikilla ja väreillä ei kuitenkaan pystytä peittelemään sotkuista tarinaa. Toisin kuin Lego Elokuvassa tuntuu Trollsien perimmäisenä tarkoituksena toimia markkinointikampanjana nukeille. Kimalledisko voi viihdyttää hetken, mutta sen jättämät muistijäljet tuskin kestävät lelukauppaan asti.