Elämän tosiasiat

Todd Solondzin tuotannon kärki käsittää toistaiseksi vaivaiset kolme pitkää elokuvaa, joissa kaikissa on nähtävissä vahvoja klassikon piirteitä. Solondz onkin nyt parhaimmassa luomisvireessä. Suomen ensi-iltansa viime syksynä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla saanut Storytelling ei ole perusolemukseltaan aivan yhtä nihilistinen kuin Onni, mutta asenteeltaan aivan riittävän epäkorrekti. Jälleen kerran Solondz tekee säälimättömän ja henkeä salpaavan amerikkalaisen arkielämän ruumiinavauksen. Solondz pistää katsojan nauramaan vain vetääkseen häneltä jälleen kerran maton alta. Tuloksen laadukkuutta ei käy kiistäminen ja elokuvaan kohdistuneet näkyvät sensuurivaatimukset ovat osoittaneet, että Solondz on alkanut kerätä huomiota myös laajemman yleisön keskuudessa.

Storytelling koostuu kahdesta osasta, "fiktiosta" ja "ei-fiktiosta". Ensimmäisessä "fiktio"-osassa seurataan yliopiston kirjallisuustieteen ryhmän sisäisiä jännitteitä. Pääkohteena on pilalle kasvatettu, narsistinen erilaisuuksien etsijä Vi (Selma Blair), joka pitää yllä seksisuhdetta cp-vammaisen ystäväänsä (Leo Fitzpatrick). Kivikasvoinen ja omassa kritiikissään rehellinen professori (Robert Wisdom) opettaa omalla julmalla tavallaan kaveruksille elämän ja hyvän tarinan kerronnan lainalaisuuksia.

© 2001 New Line Productions"Ei-fiktio"-osa on kertomus elämässä sivuraiteelle ajautuneen dokumenttiohjaajan Toby Oxmanin (Paul Giamatti) dokumenttiprojekti keskiluokkaisen perheen surkuhupaisasta elämästä. Pääkohteena on lähinnä täydellisen luuserin perikuvaa esittävä teini-ikäinen Scooby Livingston (Mark Webber). Pojan itsetunto on onnistuttu murskaamaan niin täydellisesti, että hän ei löydä elämälleen muuta sisältöä kuin kaman vetäminen. Perheen onnettoman arkielämän muuttuessa synkempään suuntaan ohjaajan huonosti alkaneeseen dokumenttiin syntyykin äkkiä kipinää ja särmää. Samassa yhteydessä elokuvasta alkaa tulla American Beautyn parodia. Loppukohtauksessa yleisö ja jopa ohjaaja itse joutuvat kritiikin kohteeksi.

© 2001 New Line ProductionsStorytelling on julmalla mutta äärimmäisen tyylillä toteutettu "fiktiivinen dokumenttielokuva". Molemmissa osissa yritetään alleviivata elokuvan ja todellisuuden välisiä yhtäläisyyksiä. Ohjaaja itse on väittänyt, että on sääli, jos suurin osa ihmisistä pitää hänen elokuviaan lähinnä hyvinä vitseinä. Hän itse väittää tekevänsä kriittistä ja vakavasti otettavaa elokuvataidetta, josta on ihan oikeasti huumori kaukana. Kysymys vain kuuluu, miten totuudella voi nauraa ja miten vapauttava kokemus totuuden kohtaaminen itse asiassa onkaan. Itsekriittisessä otteessaan Storytelling on kuin ohjaajan vapauttava terapiasessio, jota likainen mielikuvitus hallitsee. Tästä syystä elokuvassa on myös runsaasti ohjaajaan omaa itsekritiikkiä. Storytelling on tinkimättömän ja tabuja rikkova elokuva elämän pienistä julmista tosiasioista.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3,8 /6 henkilöä