Sankari valkokangas

Epäonnisemman Espanjan välietappinsa jälkeen takaisin kotimaahansa Iraniin palannut ohjaaja Asghar Farhadi kysyy elokuvassaan Sankari (Ghahreman, 2021), mitkä ovat yhden hyvän teon seuraukset sekä kuinka helppoa ihmisten on ajautua yhteiskunnan paineessa valehtelun ja oman edun tavoittelun poluille. Farhadi tarkastelee vaikeisiin tilanteisiin ajautuvia tavallisia iranilaisia rohmerilaisen moraalitarinan muodossa.

Velkavankeudesta muutaman päivän lomalle päässyt Rahim Soltani (Amir Jadidi) tekee pyyteettömän teon palauttamalla naisystävänsä Farkhondehin (Sahar Goldust) kadulta löytämän laukun ja sen sisältämät kultarahat. Tieto teosta leviää vankilasta hyväntekeväisyysjärjestön kautta medialle, joka nostaa Rahimin sankarin asemaan. Pian kuitenkin Rahimin velkoja Bahram (Mohsen Tanabandeh) sekä sosiaalisen median käyttäjät alkavat epäillä teon motiiveja sekä sen todenperäisyyttä.

Totuus ja valheet sekoittuvat Farhadin elokuvassa kiehtovalla tavalla, eikä katsoja voi olla täysin varma kummasta on kulloinkin kyse. Yhteisön kääntyminen sankariaan vastaan on rakenteena tuttu, mutta siihen otetaan uudenlainen näkökulma. Kukaan hahmoista, edes Rahimin velkoja Bahram, eivät ole antagonisteja vaan puutteellisuudessaan kokonaisia ihmisiä eikä todellisia sankareita löydy kenties olleenkaan.

Kritiikki Iranin vankilalaitoksen epäkohtia kohtaan yhdistyy varoittavuuteen sosiaalisen median joukkovoimasta, jossa valheellinen tieto leviää ja eri toimijat pyrkivät saamaan sympatiat puolelleen. Lasten älylaitteiden käytön ärsyttävyydessä mennään hieman osoittelun puolelle muuten aidontuntuista perhedynamiikkaa läheisesti havainnoivassa tarinassa. Farhadin vakava-aiheisille draamoille epätyypillisemmät kepeät naurut irtoavat Rahmia auttavan taksikuskin (Ali Ranjbari) suhtautumisessa mahdottomalta tuntuvaan tilanteeseen.

Valheellista tietoa levittävien sovellusten käytölle luovat vastapainoa kulttuuriset perinteet osana iranilaisten elämää historiallisesti merkityksellisessä Shirazin kaupungissa ja Naqsh-e Rostamin nekropolin arkeologisilla kaivauksilla. Vankilasta Franz Biberkopfin tavoin ulos pääsevä ja oikeudentuntoista elämää viettämään pyrkivän Rahimin usko korkeamman voiman ohjaukseen heittelee häntä tapahtumasta toiseen, mutta jyrkän pudotuksen jälkeen hän tuntuu silti päässeen vähällä verrattuna elämästään kamppailevien ihmisten kohtailoihin.

Työväenluokkaisten iranilaisten pärjääminen ihmissuhde- ja lakisotkuissaan ovat jälleen Farhadin kiinnostuksen kohteena. Avioliiton merkitystä sivutaan taas sen ulkopuolisten suhteiden muodossa, mutta fokuksessa ovat ennemmin velkaantumisen karut seuraukset. Salesmanin (Forušande, 2016) painaviin teemoihin Sankarin maineensa menettämisen käsittelyssä ei mennä. Elokuvaa ajaa ennemmin usko yksittäisten ihmisten hyviin tekoihin rakenteiltaan epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Palkintoehdokkuuksia jälleen ansaitusti kahminut Farhadin Sankari kilpaili läheisesti suomalaisen Juho Kuosmasen Hytti nro 6:sen (2021) kanssa niiden jakaessa Cannesin elokuvajuhlien kakkospalkinto Grand Prix'n. Molemmat ihmisyyden kirjoa aidosti kuvaavat filmit olisivat parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkuutensa myös ansainneet.