Return to Montauk valkokangas

Pitkän linjan saksalaisohjaaja Volker Schlöndorff muistetaan parhaiten Kultaisella palmulla ja Oscarilla palkitusta elokuvastaan Peltirumpu (1979). Pitkään Ranskassa asunut ja opiskellut Schlöndorff työskenteli aikanaan Louis Mallen, Jean-Pierre Melvillen ja Alain Resnais'n apualisohjaajana ja nämä vaikutteet ovat näkyneet Schlöndorffin tuotannossa.

Schlöndorff on useammassa elokuvassaan tarttunut toiseen maailmansotaan sijoittuviin tarinoihin, kuten tuoreimmissa teoksissaan Diplomatia (2014) ja Kuolemaan tuomitut (2011). Perinteisten sotakuvasten sijaan keskiössä ovat olleet henkilöiden kautta kerrotut tarinat, mikä toimii yhdistävänä tekijänä Schlöndorffin uusimpaan elokuvaan Retun to Montauk, joka muutoin poikkeaa edellä mainituista.

Return to Montauk on New Yorkiin sijoittuva romanttisesti viritetty draama, joka ei ui kevyenä pidetyn lajityypin valtavirrassa. Päähenkilöidensä kautta Schlöndorff uppoutuu näennäisromanttisessa viitekehyksessä syvälle siihen, miten tehdyt valinnat määrittävät ihmisten elämää. Teema on kliseinen, mutta taitavalla kerronnalla ja karismaattisilla näyttelijöillä päästään pitkälle.

Berliinissä asuva kirjailija Max Zorn (Stellan Skarsgård) matkustaa New Yorkiin markkinoimaan uutta kirjaansa. New Yorkissa Maxia odottaa nuori vaimo (Susanne Wolff), mutta häntä ja kirjansa markkinointia enemmän Maxia kiinnostaa entinen tuttavuus Rebecca (Nina Hoss), joka työskentelee menestyvänä asianajajana. Maxin ja Rebeccan jälleennäkemisestä lähtien heidän välillään oleva jännite ottaa vallan, joka vie tarinaa eteenpäin.

Taannoisen Hampsteadin (2017) tavoin Return to Montauk käsittelee varttuneempien aikuisten suhdetta, ja vaikka elokuvat sävyiltään toisistaan poikkeavatkin, molemmat teokset osoittavat romanttisen asetelman soveltuvan hienosti myös astetta aikuisempiin tarinoihin ja kokeneiden näyttelijöiden tulkittavaksi. Elämänkokemus tuo tarinoihin nyanssinsa, jotka värittävät haluista ja toiveista uskottavia ja myötäelettäviä.

Return to Montaukin kerronnassa Schlöndorff hyödyntää taitavasti pääparin välille rakentuvaa jännitettä väistäen lajityypin konventionaalisimpia ratkaisuja, mikä nostaa elokuvan intensiteettiä tarinan edetessä. Teemat syventyvät Maxin ja Rebeccan välisten kohtausten ja keskustelujen kautta. Toiveet ja täyttymykset harvoin kohtaavat sellaisina, joiksi ne on kuvitellut, sillä elämää määrittävät valinnat seuraavat usein muita polkuja. Yksikin hetki unelmaa, lyhyt tuokio onnellisuutta, voi antaa elämälle merkityksen, joka kantaa ihmistä läpi realiteettien. Unelmat rakentuvat muistoista, joita jokainen vaalii ja käsittelee tavallaan. Keski-iässä ja sen tuolla puolen on käytännössä jokaisen helppoa löytää yhtymäkohtia elokuvan käsittelemiin teemoihin.

Taitavan kerrontansa ohella elokuva lepää pääparia näyttelevien Stellan Skasgårdin ja Nina Hossin varassa. He tavoittavat hahmojensa ristiriitaisuudet hyvin ja kykenevät myös ilmentämään ne osaksi hahmojaan. Näyttelijävetoisuudella usein peitetään elokuvakerronnan ja dramaturgian puutteita, mutta Retun to Montauksissa kyse on kokonaisuutta vahvistavasta osatekijästä. Näyttelijät eivät vie elokuvaa, vaan Schlöndorff osaa antaa tilan heille, kun tarina ja teemojen syventäminen sitä edellyttävät, jolloin kokonaisuus säilyy hallittuna.

Return to Montauk on tasapainoinen draama, joka tarinan ja hahmojensa kautta ohjaa puntaroimaan elämässä tehtyjä valintoja ja niiden merkitystä unelmien ja todellisuuden kannalta.