Vanhan toistoa viihdyttävästi

Supersankareista saa irti muutakin kuin angstia ja synkistelyä. Vuonna 2008 tehty Iron Man -filmatisointi oli puitteiltaan tavallinen supersankarin syntytarina, joka kuitenkin erottui edukseen elokuvan kepeän sävyn ansiosta. Se oli täydellisen viihdyttävä ja hauska pläjäys, joka myös pohjautui nykymaailmaan enemmän kuin monet muut supersankarielokuvat. Koomikkonakin tunnettu ohjaaja Jon Favreau antoi tilaa toiminnan lisäksi myös näyttelijöille, ja vielä kun nimirooliin eli veijarimaiseksi keksijämiljardööri Tony Starkiksi oli saatu karismaattinen Robert Downey Jr, oli lopputulos toimiva.

Iron Man 2Iron Man 2 alkaa puoli vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Iron Manissa Tony Stark kehitti itselleen rautamiespuvun lisäksi omantunnon ja hänestä tuli Rautamiehenä koko kansan lemmikki. Elokuvien välisenä aikana hänestä on tullut myös paras tae maailmanrauhasta, puku kun on ainutlaatuinen ase maailmassa. Yhdysvaltain armeija kuitenkin haluaisi saada puvun omiin käsiinsä. Lisäksi Starkia hengissä pitävä energianlähde myös myrkyttää häntä hitaasti, mikä johtaa entistäkin itsetuhoisempaan käytökseen. Asioita mutkistaa myös Starkin kilpailija aseteollisuudessa sekä Mickey Rourken näyttelemä venäläinen fyysikko, joka syyttää Starkin perhettä isänsä kohtalosta.

Iron Man 2Jatko-osaan on tungettu paljon hahmoja ja tapahtumia. Rönsyistä ja juoniaukoista huolimatta kokonaisuus pysyy hallinnassa yllättävänkin hyvin. Samalla monesta hahmosta ei oteta paljoakaan irti. Kun elokuvaan on pestattu Sam Rockwellin ja Rourken tapaisia näyttelijöitä, soisi heitä myös hyödynnettävän täysillä. Koko homman sydän on edelleen Downey Jr, joka sopii täydellisesti Tony Starkin kenkiin. Sarjakuvissa Stark on alkoholisti, ja vaikka niin pitkälle ei elokuvissa ole vielä menty, on Starkista tehty kuitenkin niin muistettava ja toimiva hahmo, että dialogikohtauksia odottaa enemmän kuin toimintaa.

Mielenkiintoista elokuvassa on Marvel-kustantamon uusi taktiikka filmatisointien suhteen. Kun yhtiö tuottaa filmit itse, pysyvät langat tiukasti sen käsissä ja sarjakuvahahmot voivat vierailla toistensa elokuvissa. Ennen sopimukset eri tuotantoyhtiöiden kanssa estivät tämän. Iron Man 2:ssakin on viitteitä tuleviin Kapteeni Amerikka- ja Thor-elokuviin, ja vuonna 2012 on odotettavissa nörttinirvana, kun useita sankareita yhteen kokoava Kostajat-elokuva ilmestyy. Tämä lähestyminen tekee yksittäisistä elokuvista suuremman kokonaisuuden osia, mikä palvelee ainakin asiaan vihkiytyneitä katsojia.

Iron Man 2 on tehty periaatteessa samalla reseptillä kuin ensimmäinenkin, mutta kun homma on jo kertaalleen nähty, on paras terä poissa. Huumoria ja toimintaa piisaa, jälkimmäistä liikaakin. Vaikka Favreau kuvaakin toimintaa maltillisemmin kuin monet muut sekavuuteen ihastuneet ohjaajat, pitkitetään useita kohtauksia tylsyyteen asti. Missään ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään vikaa, ja Iron Man 2 onkin pätevän pinnallinen genreleffa. Ei ole vain mitään syytä katsoa sitä Iron Manin sijaan. Vaikka soundtrackilla soikin AC/DC:tä.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 11 henkilöä