Toimintaa läheltä ja kaukaa
Fast Five kuuluu minulla viime vuosien parhaimpien toimintaelokuvien joukkoon. Viidennen osan myötä Fast & Furious -sarjan painotus siirtyi muskeliautoista miehiseen toimintaan. Ryöstöelokuvista mukailtu rakenne sopi elokuvalle mainiosti, sillä edellisten osien aikana hahmokaarti oli paisunut reippaasti. Alkupuolella koottiin joukkio, jossa jokaisella oli jonkin aasinsillan kautta oma roolinsa ryöstössä, ja loppupuolella pantiin haisemaan. Elokuva osasi nauraa itselleen, mutta oli tosissaan toiminnan ja hahmojen kanssa.
Sarjaa kolmannesta osasta lähtien ohjannut Justin Lin hallitsee suureelliset toimintasekvenssit ja osaa rytmityksen. Toiminnassa korostuivat oikeat stuntit ja henkilökohtaiset panokset, elokuva oli machoilussaan ja hölmöilyssään aseistariisuvan vilpitön, ja Dwayne "The Rock" Johnson oli nappivalinta Vin Dieselin vastapeluriksi. Johnson hikoili ja mulkoili läpi elokuvan suoraan sydämeeni. Etenkin kun muun näyttelijäkaartin ansiot karisman tai näyttelyn saralla olivat vaatimattomat, Dieseliä lukuunottamatta.
Kutososassa Johnson ei hikoile yhtä paljoa, ja isoin jännite on poissa kun Johnsonin näyttelemä agentti Hobbs on alusta asti Dieselin jengin puolella. Riosta on siirrytty Lontooseen ja Espanjaan, ja ryöstöelokuvasta – en tiedä oikein mihin. Fast Fiven lopussa miljoonaomaisuuden hankkineet päähenkilöt siirtyivät eläkkeelle. Hobbs houkuttelee joukkion tien päälle vielä kerran paljastamalla Dom Toretton (Diesel) vanhan tyttöystävän olevan hengissä ja kansainvälisen rikollisjengin leivissä.
Edellisosaan verrattuna Fast & Furious 6 sakkaa ja katkaisee sarjan nousujohteisuuden. Se yrittää liikaa – on liikaa tarkoituksella huonoja vitsejä, liikaa edellisosista tuttua melodraamaa ilman uusia käänteitä. Hyvää elokuvassa on enemmän kuin huonoa. Ison budjetin toimintaelokuvien joukossa se edustaa kärkipäätä, eikä luupäinen vilpittömyys ole kadonnut mihinkään.
Luke Evansin näyttelemästä palkkasoturista on rakennettu Dom Toretton peilikuva, jonka rikollisjoukkio on perheestä kaukana. Jokainen on korvattavissa, jos sattuu mokaamaan. Shaw havittelee teknologista kikkulaa, mikä voi aiheuttaa suurta tuhoa – mielikuvitusta ei tässä ole käytetty.
Tässä vaiheessa elinkaartaan sarja luottaa vahvasti menneisyyteen hahmojen osalta. Alkutekstien aikana pikakelataankin aiempien osien tapahtumat, eikä uusille katsojille sen kummemmin avata historiaa. Elokuvasta nauttiakseen ei toki tarvitse tietää mitään aiemmasta, mutta hahmojen tuttuus auttaa sisäistämään toimintakohtauksien panokset.
Läpi sarjan kulkeva teema perheen tärkeydestä on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva ja riittävä toimintaelokuvan tarpeisiin. Pitää suorastaan kunnioittaa sitä hartautta, millä aihetta elokuvissa käsitellään ja miten se nivoutuu juoneen ja toimintaan.
Toteutukseltaan jokainen osa sen sijaan eroaa toisistaan. Ryöstöelokuvan sijasta kutososa on lähempänä perinteisempää kesäleffojen maailmanpelastusta ja astuu Bondien ja supersankarielokuvien alueelle. Tässä sapluunassa iso hahmokaarti alkaa olla jo rasitteeksi ja tarina vedetään läpi kaavamaisesti. Toiminnan saralla elokuva sen sijaan loistaa.
Stallonen Expendables-sarja haikailee karmean epäonnistuneesti menneisyyteen, lyö kaiken vitsiksi ja tarjoilee tönkköä ja tylsää toimintaa. Uusimmat Fast-elokuvat ovat tarjonneet toimintaa paljon laajemmalla skaalalla, vailla pastissin painolastia.
Toiminta on sekä fyysisempää että massiivisempaa kuin aiemmissa osissa. Haywiressä pääosaa näytellyt vapaaottelija Gina Carano ja The Raidista tuttu kamppailulajiekspertti Joe Taslim ovat tärkeimmät uudet nimet.
Lähitaisteluita on runsaasti, ja niitä rampauttaa ainoastaan elokuvan alhainen ikäraja. Yhdysvaltain PG13-ikärajan mukaan suunnitelluissa kohtauksissa veri ei näy, eikä oikeaa vahinkoa tapahdu. Se ei tarkoita että elokuva olisi paremmin lapsille sopiva, sillä perhesaarnauksestaan huolimatta elokuvan asennemaailmaa ei voi kovinkaan terveenä pitää.
Universalin vaatiman tiukan aikataulun vuoksi – Fast 7 on ensi-illassa jo ensi kesänä – tämä on Justin Linin viimeinen ohjaus tässä sarjassa. Vitososaa se ei päihitä, mutta Fast & Furious 6 on silti tiukka testosteronia ja hölmöä hyväntuulisuutta tihkuva toimintaelokuva. Etenkin loppupuolen pitkä sekvenssi on jo pelkän logistiikan osalta taidonnäyte, jossa yhdistetään kamppailulajit ja suuremman mittakaavan toiminta.
Fast 7:n lisäksi tiedossa on ainakin kaksi jatko-osaa sarjalle. Tässä vaiheessa sarja on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa. Seuraavan osan ohjaajaksi on jo palkattu Saw-sarjasta tuttu James Wan. Valinta kuulostaa oudolta, mutta korostaa sarjan poukkoilevaa luonnetta.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Kauhea kankkunen 3
Kauhean kankkusen kolmannessa osassa ei podeta enää kankkusta ja komedia on vaihdettu toimintaan.
Edellinen: Pystyssä
Vahva tarina kannattelee elokuvaa ja pelastaa sen pikkubudjetin elokuvien tyypillisimmiltä karikoilta.