Star Trek Beyond valkokangas

Star Trek Beyond on iso ja äänekäs toimintaelokuva, jonka huippuhetki perustuu pop-kappaleen luovaan käyttöön ongelmanratkaisussa. Silti se muistuttaa hengeltään 1960-luvun alkuperäistä Star Trekiä enemmän kuin uuden elokuvasarjan aiemmat osat. 

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä tieteisfiktion kulmakivi on toki ehtinyt vuosien varrella olla yhtä sun toista ja kokea monta huippua ja aallonpohjaa. Vuonna 2009 alkanut uusi sarja tarjoili heti toisessa osassaan (Star Trek Into Darkness) yhden näistä pohjakosketuksista. Trekille ominainen tulevaisuudenusko ja optimismi vaihtui pessimismissä ja salaliittoteorioissa marinoituun synkkyyteen ja sai rasitteekseen vielä umpisurkean käsikirjoituksen.

Star Trek Beyond unohtaa armeliaasti edellisosan olemassaolon kokonaan ja tekee täyskäännöksen. Se on täynnä vilpitöntä optimismia, tasa-arvoa ja kevyttä filosofointia yhteistyön tärkeydestä, vieläpä niin ettei se tunnu päälleliimatulta. Toki se on myös 180 miljoonan dollarin blockbuster, mutta siinä yhdistyy megaluokan studioelokuvan vaatimukset ja 1960-luvun Star Trek -sarjan henki paremmin kuin aiemmissa elokuvissa. Ei se alkuperäinen sarjakaan ollut sellaista teekuppifilosofointia kuin 1980-luvun The Next Generation, vaan moni asia ratkaisiin rehdillä nyrkkitappelulla.

Uusi ohjaaja ja käsikirjoitustiimi ovat tehneet ihmeitä, vaikka toimintapuoli onkin edelleen niskan päällä ja ideoita voisi kehittää pitemmällekin. Fast&Furious -sarjan parhaista elokuvista tunnetun Justin Linin pelättiin etukäteen vetävän nupit kaakkoon ja unohtavat sarjan juuret lopullisesti. Käsikirjoittajien vaihtuminen isona Trek-fanina tunnettuun Simon Peggiin ja Doug Jungiin sen sijaan otettiin paremmin vastaan. Edellisosien kirjoittajat olivat Into Darknessin myötä menettäneet fanien luottamuksen. Lopulta uusi tiimi joutui erinäisten käänteiden takia loihtimaan uuden käsikirjoituksen puolessa vuodessa, kun elokuva oli jo esituotantovaiheessa.

Kaksi elokuvaa se kesti, mutta kolmannessa osassa Enterprise-alus miehistöineen on viimein samoamassa käymättömiä korpimaita tv-sarjan tavoin. Vuosikausia samanlaisina toistuneet päivät ovat syöneet kapteeni Kirkin (Chris Pine) henkistä kanttia, ja monet muutkin aluksella haaveilevat poispääsystä ja kärsivät päämäärättömyydestä loputtomassa avaruudessa.

Beyond ottaa tästä lähtökohdasta yhdeksi teemakseen tarkoituksen löytämisen ja omien ideaalien säilyttämisen tärkeyden. Tätä varten Kirkin peilikuvaksi ja antagonistiksi on luotu Idris Elban näyttelemä Krall, joka aluksi vaikuttaa vain yhdeltä tylsältä lateksinaama-alienilta, mutta kasvaa loppua kohden oikeaksi hahmoksi.

Enterprise sotkeutuu sattumalta Krallin valtapelikuvioihin, ja Krallin puheet rajaseudun puolustamisesta alati laajentuvaa Tähtiliittoa vastaan tarjoavat yksinkertaisen ja toimivan juonirakennelman. Lopussa asetelma monipuolistuu ja peilaa elokuvan alkua sujuvasti. Samalla se tosin paljastaa Krallin aiemmat puheet käsikirjoituksen tarkoitukselliseksi hämäykseksi, mikä on halpa temppu.

Elokuva antaa eniten tilaa Kirkille ja Spockille (Zachary Quinto), joka se tärkein pääpari aina onkin ollut. Muutkin saavat enemmän tai vähemmän näkyvyyttä, ja yhteistyötä myös korostetaan sekä sanoissa ja teoissa aina elokuvan viimeiseen otokseen saakka. Suoraviivaista mutta toimivaa, etenkin kun yhteistyön kautta ratkaistaan monet elokuvan vastoinkäymisistä.

Hieman yllättäen Lin kuvaa toimintaa ahtaissa tiloissa paljon sekavammin kuin edellisosien ohjaaja J.J. Abrams. Käsivarakamerat ja nopeat leikkaukset kääntyvät itseään vastaan, jos on vaikea ottaa selvää edes siitä, kuka on kuvassa tai mikä hahmojen tavoite on. Osa tästä kenties johtuu 3D:stä, sillä sisätilat olivat paikoitellen käsittämättömän tummia.

Ulkoilmassa ja isomman mittakaavan kohtauksissa tätä ongelmaa ei ole, ja massiivisetkin toimintakohtaukset on ankkuroitu aina selkeästi yksittäisten hahmojen näkökulmaan. Tämä tekee niistä muutakin kuin tuho-orgioita, vaikka näyttävää vuoristoratakyytiä ne usein ovatkin. Se aiemmin mainittu pop-kappalekohtaus varsinkin on idioottimaisen hurmaavaa hauskaa.

Star Trek Beyond ei kaivaudu teemoissaan syvälle, mutta hauskanpidon ohella se muistuttaa pitämään katseen tähdissä. Se riittää.