Fast & Furious 5 valkokangas

Hurjapäät (The Fast and The Furious, 2001) ei aikanaan saanut kritiikeissä kovinkaan innostunutta vastaanottoa. Elokuvan ansiot ovatkin valjenneet vasta ajan kanssa, kun perinteisestä toimintaelokuvasta on tällä vuosituhannella tullut yhä uhanalaisempi laji. Hurjapäät oli dynamiikaltaan toimiva, suoraviivainen ja fyysinen toimintaelokuva. Se operoi juuri sillä primitiivisellä tunnetasolla, joka tekee toimintaelokuvasta kiehtovan.

Konstailemattomuus viehätti myös yleisöä. Hurjapäät oli iso taloudellinen menestys ja poiki tukun jatko-osia. Neljänteen Fast & Furious -elokuvaan koottiin alkuperäinen näyttelijäkaarti ja tällöin konsepti alkoi hahmottua selkeäksi sarjaelokuvaksi, minkä nyt viides osa, Fast & Furious 5 vahvistaa. Viidennen elokuvan lopussa on myös selvä lupaus seuraavasta osasta.

Fast & Furious 5  – iskevämmältä alkuperäisnimeltään Fast Five – jatkaa päähahmojen tarinaa ja kokoaa yhteen aiemmissa osissa nähtyjä hahmoja. Vin Dieselin, Paul Walkerin ja Jordana Brewsterin esittämä pääkolmikko päätyy Rio de Janeiroon, jossa helppo autokeikka menee reisille ja alkaa selvittely paikallisen rikollispomon kanssa. Kokoon kootaan Oceans-tyylinen porukka rosvoamaan jehun rahakätköt. Kapuloita rattaisiin laittaa niskaan hengittävä FBI:n erikoisyksikkö, jota johtaa Dwayne ”The Rock” Johnsonin esittämä muskelipoliisi.

Toimintaelokuvassa juonella ei ole juuri muuta tarkoitusta kuin kuljettaa tapahtumia eteenpäin ja sitoa toimintakohtaukset sujuvaksi kokonaisuudeksi. Tällä tasolla Fast & Furious 5 onnistuu esimerkillisesti, sillä yli kaksituntinen elokuva ei yllättävää kyllä ole pitkästyttävä. Lisäksi toimintakohtauksissa on hyvä rytmi ja todellista näyttävyyttä, sillä temput on tehty oikeasti kameran edessä eikä tietokoneella jälkeenpäin näpräten. Tosin, niin näyttäviä kuin ajokohtaukset ovatkin, puuttuu niistä takavuosien vimma. Rahalla saadaan hieno pinta, mutta ei pinnan alla olevaa tunnetta. Matka Australian aavikoille on edelleen pitkä.

Toiminnallisesti Fast & Furious 5 on yhtä pumpattu kuin pääosien muskelimiehet Vin Diesel ja Dwayne Johnson. Kun nämä kaksi machoa ottavat tuimalla tuijotuksella mittaa toisistaan, nähdään valkokankaalla sellaista testosteronin hehkua, millaista ei pariinkymmeneen vuoteen ole nähty. Lisätehoja perimachoon fantasiointiin ahdetaan näyttävillä autoilla, kaahailulla, ammuskelulla, lojaalilla malebondingilla sekä parilla kauniilla naisella. Iloisia perheuutisiakaan ei unohdeta, sillä ne ovat lähtemätön osa perimaskuliinista maailmankäsitystä. Elokuva liikkuukin jouhevasti toimintaelokuvan omimmalla alueella primitiivisiin tunnealueisiin vedoten. Homma toimii samalla luotettavuudella kuin vanhanajan junan vessa.

Kysymys on puhtaasti testosteronisesta aikuisviihteestä. Rinnastus pornoon on ilmeinen. Siksi onkin hämmästeltävä elokuvan alhaista ikärajaa. Tässä on ikävän hyvä esimerkki ikärajakäytäntöjen tekopyhyydestä. Kun elokuvassa ei näytetä verta eikä tissejä, se katsotaan sopivaksi nuorille, vaikka elokuvan asenne- ja arvomaailma edellyttäisivät katsojalta huomattavasti varttuneempaa perspektiiviä.

Toimintaelokuvan hiipuneella saralla Fast & Furious 5 on piristävä ilmiö, sillä fyysinen toiminta ei liiemmälti ole ollut keskiössä sitten uudistuneiden James Bondien ja Jason Bourne -elokuvien. Sarjan viides osa on myös tietoisesti tehty pilke silmäkulmassa ja poikkeaa siten ensimmäisestä Hurjapäät-elokuvasta. Mistään kasaritoiminnan pastissista ei The Expendablesin (2010) tai Macheten (2010) tapaan ole kyse, vaan Fast & Furious 5 toimii täysin omillaan, oman aikansa toimintaelokuvana, ja hyvä niin.

Se mikä jättää mietteliääksi, on toimintaan pesiytynyt tietoinen humoristisuus. Missä ovat aikamme vakavissaan tehdyt toimintaelokuvat, jotka peilaisivat muutakin kuin tuotantoyhtiöiden markkinaosastojen analyysejä katsomistrendeistä? Näyttävä pinta saa toki suun messingille, mutta toimintaelokuvassakin voidaan mennä pintaa syvemmälle, jos halutaan.