Notting Hill valkokangas

Julia Roberts ansaitsee nykyään ainoana Hollywoodin naistähtenä 20 miljoonaa dollaria elokuvalta. Ja sehän sopii, kun jälki on sellaista kuin mukavassa romantiikkaa tihkuvassa komediassa Notting Hill, jossa pidetään luontevasti hauskaa niin pöytäkeskusteluissa kuin kuuluisalla Portobello Roadin kauppakadullakin, siis länsi-Lontoossa. Ihmiselon kuvaus on harvinaisen lämminhenkistä ja reipasta, melkein kuin tähdet Roberts ja Hugh Grant olisi vain laitettu seisomaan väkijoukkoon ja sanottu, että tehkää jotain. Tämän kaiken saa aikaan Richard Curtisin (Neljät häät ja yhdet hautajaiset, 1994) käsikirjoitus, sillä mies itse asuu juuri Notting Hillissä.

Romanttisten komedioiden erikoismies Grant esittää vaatimattoman matkakirjakaupan pitäjää William Thackeria, joka eräänä päivänä saa asiakkaakseen maailman kuuluisimman filmitähden Anna Scottin, jonka näkeminen on miltei liikaa miespololle. Nainen yllättäen soittaa kauppiaalle ja soppa on valmis. Elokuvan paras anti seuraakin, kun Williamin suku hämmentyneenä seuraa suhteen kehittymistä ja yrittää samalla adoptoida Annan osaksi sukua tietäen tämän kuitenkin olevan suuren kuuluisuuden. Erityisesti Tim McInnerny Williamin parhaana kaverina Maxina ja historian surkeimpana kokkina on todella omassa roolissaan. Sujuvaa sanailua Maxin johtamassa ruokapöydässä on kerrassaan nautinnollista seurata.

Notting Hillistä Roberts ja Grant saivat taas yhden sulan lisää hattuihinsa hyvin tehdystä työstä. Samoin tuottaja Duncan Kenworthy, joka myös kasasi Neljät häät ja hautajaiset yhdessä Curtisin kanssa.

Elokuva kuvattiin kokonaan Englannissa, josta johtunee sen maanläheisyys. Notting Hill ei ylpeile ylimeikatuilla kauniilla ihmisillä, vaikka monen mielestä Julia Roberts ihana onkin. Hugh Grantin jokainen ilolintumatkoilla hankittu kasvoryppy näkyy ja hän tapaa Williamina kulkea nukkavieruissa kuoseissa virttyneine pikkutakin kyynärpäineen. Tämän kirjoittajalle tuli miltei mieleen hankkia sellainen.

Kerrankin romanttinen komedia, josta todella nautti.