Kun aika kääntyi rauhaan päin

Alabaman tyttö Melanie (Reese Witherspoon) on onnistunut siinä, mistä muut haaveilevat. Hän on menestynyt New Yorkissa vaatesuunnittelijana ja on alan seuraava suuri lupaus. Lisäksi hänellä on varsinainen saalis, rikas ja komea, pikaisiin naimisiin hinkuva poikaystävä Andrew (Patrick Dempsey), jonka äitimuori Katherine (Candice Bergen) on kaupungin pormestari. Menestyksen täydellistymisestä puuttuu vain kotipuoleen jääneen luuseriaviomiehen, Jaken (Josh Lucas) allekirjoitus eropaperissa. Sitä Melanie ei uskalla sulhaselleen tunnustaa. Hänen ei auta muu kuin lähteä kotipuoleen hakemaan nimeä verukkeenaan suuren uutisen kertominen vanhemmilleen. Eivät kyllä isä ja äitikään ole plantaasinomistajia niin kuin New Yorkin seurapiirit kuvittelevat, vaan Etelän proletaareja, valkoiseksi roskasakiksi haukuttua.

© 2002 Touchstone PicturesRomanttisista satuelokuvistaan tunnetuksi tullut ohjaaja Andy Tennant on siirtynyt nykyaikaan ja romanttisen komedian lajityyppiin elokuvallaan Sweet Home Alabama. Elokuva käyttää komedian perinteiden mukaisesti kärjistettyjä vastakohtia yleisönsä hauskuuttamiseen ja sanottavansa sanomiseen. Rikkaiden ja köyhien eron lisäksi elokuva käyttää ennen kaikkea yhtä Yhdysvaltojen ilmeisimmistä vastakkaisuuksista: etelän ja pohjoisen välistä. Elokuvan nimi tulee ammoista häviötään sisällissodassa edelleen karvastelevan Etelän epäviralliseksi kansallislauluksi nousseesta Lynyrd Skynyrd -yhtyeen kappaleesta. Etelän kotikutoista aitoutta korostavassa elokuvassa kuullaan runsaasti lämminsydämistä Etelän rokkia. New Yorkin musiikkiperinteen esittely puolestaan on ilmeisen tarkoituksellisen vaisua, muutoinhan katsojan mieleen voisi tulla, etteivät ne newyorkilaisetkaan välttämättä kaikki ihan pormestarinsa kaltaisia kolkkoja pyrkyreitä ole.

Tyttö voi jättää Etelän, mutta Etelä ei jätä tyttöä. Melanie on menestyksensä eteen yrittänyt unohtaa miehensä, vanhempansa ja vanhat kaverinsa, mutta Alabamassa menneisyys muuttuu nopeasti jälleen nykyisyydeksi kuin punaniskojen loputtomissa sisällissodan ratkaisutaisteluiden uudelleenlämmittelyissä. Vaimoonsa edelleen ilmeisen rakastunut Jake vitkuttelee paperin allekirjoittamista, mutta suostuu lopulta. Andrewkin saapuu Etelään ja antaa Melanielle tämän sumutukset anteeksi. Lopulta jopa köyhien äänillä valittu demokraattipuolueen anoppikokelas on suostuvainen naimakauppaan, kun laskee siitä poliittisesti hyötyvänsä. Pojastaan presidenttiä toivova äiti on valmis antamaan tälle prinsessansa, kun palkintona voi olla koko valtakunta. Newyorkilaisia ja Etelän asukkeja kun yhdistää, toisin kuin Euroopassa usein ajatellaan, demokraattisen puolueen valta-asema.

Sweet Home Alabama herkuttelee Etelän junttimaisuuksilla. Kapakoiden ja Melanien vanhempien kodin yksityiskohdat on harkitusti vaikkakin alleviivatusti koostettu isän kippituolista lähtien. Romanttinen komedia kuitenkin seisoo tai kaatuu tunnetusti pääparinsa näyttelijöiden henkilökemian toimivuuden pohjalta. Tässä suhteessa Sweet Home Alabama seisoo moitteettomasti. Muutenkin elokuvan kerronta on sujuvaa, väliin jopa svengaavaa. Ennalta arvattavuus puolestaan kuuluu aika paljon asiaan ja toisaalta joillakin lajityypin antamilla ennakko-odotuksilla elokuva myös leikittelee härnäävästi viemättä niitä loppuun asti. Lopulta Melaniella on edessään valinta kahden miehen välillä. Kumman hän mahtaa valita? Sweet Home Alabama on elokuva niille, jotka tietävät vastauksen, mutta haluavat nähdä sen taas uudelleen.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2 /2 henkilöä