Kolmekymppisten totuudentorvi

Kun on 32-vuotias tupakoiva, ryyppäävä ja turvonnut naissinkku, kirjailija Helen Fieldingin mukaan vaihtoehdot elämässä alkavat olla vähissä. Hänen Bridget Jones’s Diary -teoksensa tunsi kuitenkin koskettavan jotakin naisissa ympäri maailman, kun siitä tuli todellinen globaali bestseller vuonna 1997. Vuosituhannen vaihtuessa radikaali naisasialiike näyttää muuttuneen hirtehishuumorilla ja nautinnoilla kyllästetyksi puuroksi. Elokuvaksi muutettuna Bridget Jones - elämäni sinkkuna on kuitenkin Housut pois ja Notting Hill -komedioiden tasoa, hauska ja maanläheinen.

Bridget Jones’s Diary - © 2001 Miramax FilmsAmerikkalaisen Renée Zellwegerin esittämä brittipimu Bridget on mainostoimistossa työskentelevä epätoivoinen, joka ihastuu silmittömästi pomoonsa Daniel Cleaveriin (tässä imagollaan rahastava Hugh Grant tyypillisessä roolissaan). Taustalla vaikuttaa myös Bridgetin lapsuuden ihastus, seipään niellyt lakimies Mark Darcy (Colin Firth). Tässä vaikeassa tilanteessa Bridgetin mopo karkaa toisinaan pahasti käsistä ja sitten tulee morkkis.

Bridget Jones’s Diary - © 2001 Miramax FilmsSinkkunaisteemastaan huolimatta Bridget Jones - elämäni sinkkuna omaa ainekset tehota myös mieskatsojiin, sillä epävarmuus ja itsekriittisyys eivät sukupuolta katso. Miehillä on syytä hirnua teatterissa Bridget-Renéen kyydissä siinä missä naistenkin. Tämä on paljolti esikoisohjaaja Sharon Maguiren ansiota, sillä hän ei saanut lystikkäästä kirjasta ollenkaan huonoa elokuvaa. Kokeneiden näyttelijöiden ja kirjauskollisuuden avulla (sekä kirja että elokuva kulkevat joulusta jouluun) lopputulos on mainio, kunhan sitä ei ajattele suurena älyllisenä syöksynä nuoruuden ja keski-ikäisyyden välillä horjuvien sinkkujen maailmaan. Naurulla on tässä pääosa ja hyvä niin. Vai miltä kuulostaa Bridgetin suuri älyllinen keskustelu itsensä Salman Rushdien kanssa: "Missä on WC?"

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,1 / 7 henkilöä