A Complete Unknown valkokangas

Bob Dylan (aka Robert Allen Zimmerman, 1941–) on kiistatta aikansa vaikutusvaltaisin folk- ja rock-sanoittaja sekä muusikko. Hänestä on tehty lukuisia dokumentteja ja laulajan identiteetin eri puolia on luodannut myös Todd Haynesin elokuva I’m Not There (2007). Vasta nyt saa ensi-iltansa suuren luokan elämäkertaelokuva, James Mangoldin ohjaama A Complete Unknown (2024).

New York vuonna 1961. Nuori Bobby Dylan (Timothée Chalamet) saapuu kaupunkiin tapaamaan sairaalaan joutunutta idoliaan, folk-musiikin ja protestilaulujen pioneeria Woody Guthrieta (Scoot McNairy). Dylan tutustuu New Yorkin folk sceneen vanhan liiton muusikko Pete Seegerin (Edward Norton), nousevan tähden Joan Baezin (Monica Barbaro) ja tyttöystävä Sylvie Russon (Elle Fanning) kautta. Poikkeuksellisen lahjakkaan Dylanin tunnettavuuden lisääntyessä samalla kasvavat paineet hänen oman tulevan musiikillisen suuntansa valinnasta.

Elijah Waldin teokseen Dylan Goes Electric! (2015) pohjautuva ja Jay Cocksin käsikirjoittama elokuva rajautuu tiukasti vuosiin 1961–1965. Sen narratiivi saa intensiteettinsä nuoren nousevan artistin ristiriidasta folk-piirien ja modernin elektronisen rock-musiikin välillä. Pientä haparointia on nähtävillä kestoltaan pitkän elokuvan keskivaiheen kerronnassa Dylanin vielä etsiessä tietään ja rakentaessaan geneerisesti kuvattua suhdettaan Sylvieen ja Baeziin kylmän sodan kriisien keskellä.

A Complete Unknownin tavoitteena ei ole kertoa Dylanin taustoista tai sisäisestä maailmasta, joka on yhä hämärän peitossa, vaan se tyytyy vahvistamaan tämän legendaa poikkeuksellisen lahjakkaana muusikkona, joka loi oman tiensä puhtaalta pöydältä itsestään kertomiensa tarinoiden avulla. Chalamet ilmentää hyvin Dylanin ulkoista habitusta ja oman tiensä kulkemista muiden mielipiteistä välittämättä.

Elokuvassa painottuva taiteen tekeminen omilla ehdoilla ilman komiteoiden tahtoon alistumista on tässä kulttuurilta leikkaamisen ajassa ilahduttava. Kaikki keskeiset näyttelijät laulavat esittämiensä artistien kappaleet uskottavasti. Mieleenpainuvat erityisesti Baez, Seeger ja Johnny Cash (Boyd Holbrook), joka viittaa samalla Mangoldin aiempaan elokuvaan Walk the Line (2005).

Hienosti toteutettu ajankuva tekee A Completely Unknownista nautinnollisen seurata rosoisen filmiestetiikan välittäessä New Yorkin kadut ja aurinkoisen Newportin Folk Festivaalin vehreyden. Menevää tunnelmaa henkivä elokuva on kuin fiktiivinen versio rock-musiikin suuruudet yhteen koonneesta Martin Scorsesen ohjaamasta The Band -yhtyeen konserttidokumentista The Last Waltz (1978).

Hollywoodin valtavirtaa edustavana muusikkoelämäkertana A Completely Unknown on tarkkarajaisessa fokuksessaan ja jännitteen rakentamisessaan erityisen otteessaan pitävä sekä onnistunut. Ja tietenkin mahtava musiikki vie mennessään yhteiskunnallisen muutoksen aikakaudelle, jonka kaltaista ei koskaan enää tule.