Maailmaa kameran kautta tarkkaileva elokuvaohjaaja

Mika Kaurismäki on ennättänyt niittää itselleen mainetta elokuvantekijänä jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Ranskalaisesta uudesta aallosta voimakkaasti vaikutteita saanutta debyyttipitkä Valehtelijaa (1981) seurasi kymmenen vuoden aikana kahdeksan pitkää fiktioelokuvaa, yksi tv-tuotanto ja suomirockin kulttidokumentti Saimaa-ilmiö (1981). 1990-luvulla Kaurismäki keskittyi kansainvälisiin tuotantoihin ja 2000-luvulla matka on jatkunut pääosin latinalaisen Amerikan tutkimiseen dokumenttielokuvan keinoin. Väsymystä elokuvantekoon ei ole kuitenkaan havaittavissa.

- Elokuvanteko innostaa vieläkin. Valitsen elokuvat oman mielenkiintoni perusteella, joten kyllä niitä jaksaa tehdä.

- Elokuvanteko on minulle eräällä tavalla elämäntapa. En kuitenkaan näe itseäni varsinaisesti elokuvantekijänä vaan antropologina, joka tarkkailee maailmaa kameran kautta, mikä näkyy niin fiktio- kuin dokumenttielokuvissa.

Kolmen viisaan miehen syntyvaiheet

Kolme viisasta miestäKolmeen viisaan miehen syntyminen oli sattumusten seurausta, kun Kaurismäki ja elokuvan näyttelijät Kari Heiskanen, Pertti Sveholm ja Timo Torikka tapasivat illanvieton yhteydessä Corona-baarissa.

- Emme olleet nähneet pitkiin aikoihin, joten aloimme puhua elokuvasta, elämästä, avioeroista ja lapsista. Illan päätteeksi päätimme, että teemme yhdessä elokuvan, joka pohjautuu samanlaisiin keskusteluihin.

Elokuvan valmistelutyö oli nopeaa, eikä elokuvaa ehditty jauhaa puhki ennen kuvausvaihetta.

- Tiesin, että elokuva alkaa lapsihommasta ja päättyy lapseen ja että siinä ollaan karaokebaarissa.

- Kolmen viisaan miehen kohdalla mentiin ideasta suoraan tuotantovaiheeseen. Unohdettiin välistä käsikirjoitus- ja rahoitusvaihe. Kuvaukset hoituivat viikossa.

Viisikymppisten näyttelijöiden vaikeus löytää hyviä rooleja

Keskusteluissa ohjaajan ja näyttelijöiden kesken nousi esille useasti elokuvaohjaaja John Cassavetesin (1929-1989) nimi, mikä on seurausta hänen henkilölähtöisestä lähestymistavastaan elokuvaan.

- Kolme viisasta miestä ei pyri matkimaan Cassavetesin elokuvia, mutta se on kunnianosoitus hänelle, mikä on mainittu myös elokuvan lopussa.

- Halusimme tehdä henkilölähtöistä elokuvaa ja päästä eroon standardisoiduista rooleista, jotka vaivaavat etenkin viisikymppisille miehille tarjottuja töitä. Ne ovat usein sivuosia, joissa ei pääse esittelemään koko repertuaariaan. Ajattelimme tehdä sellaisen elokuvan, jossa saa näytellä koko rahan edestä - vaikkei palkkoja maksettukaan.

- Halusimme näyttelijöille vapaan luomisprosessin. Uskon, että jos olisimme kirjoittaneet elokuvaan perinteisen käsikirjoitusversion, se ei olisi toiminut yhtä hyvin. Tällaisella metodilla - joka ei siis ole improvisointia, vaikka siinä on sitäkin mukana - on melko tarkat rajat, joita pitkin toimia.

Mika KaurismäkiKaurismäen metodi muistuttaa jonkun verran brittiohjaaja Mike Leighin menetelmää, jossa näyttelijöille ei kerrota kaikkea elokuvan roolihahmoista eivätkä he tiedä edes sitä, ketä he tulevat esittämään elokuvassa. Kaurismäen kohdalla tilanne ei ole yhtä äärimmäinen, mutta myös hänen kohdallaan ensiksi mainittu asia pitää paikkaansa.

- Kävin kaikkien henkilöiden kanssa läpi heidän taustansa. Näyttelijät tiesivät omat tarinansa, mutta eivät toistensa tarinoita, jolloin kukaan ei voinut lähteä sooloilemaan omaan suuntaansa.

Ohjaajan tehtävä oli ohjata näyttelijöitä haluttuun suuntaan

- Dialogit syntyivät kuvaushetkessä. Kerroin ensin, että nyt puhutaan lapsista, työstä tai naisista. Näyttelijät aloittivat keskustelun ja tuloksena oli pitkiä ottoja. Oton aikana saatoin huudella väliin, että puhukaa nyt siitä ja siitä asiasta, jolloin pystyin ohjailemaan toimintaa haluamaani suuntaan.

- Harjoittelimme kohtauksia ennen kuvaamista, mutta koska halusin säilyttää tuoreuden kuvaushetkeen, emme harjoitelleet kohtauksia niiden lopullisessa muodossa. Harjoittelimme tiettyjä aiheita ja metodia jopa kameran kanssa ennen varsinaisia kuvauksia. Kuvausten alkaessa oli selvää, että metodi oli hallinnassa.

Elokuvassa ei käytetty varsinaista käsikirjoitusta ja krediiteissä käsikirjoittajana mainitun Petri Karran tehtävänä olikin enemmän koota yhteen tuotettua aineistoa.

- Jossain vaiheessa kehittelytyötä pyysin Petri Karraa kirjaamaan ylös syntynyttä materiaalia, jota oli aika paljon. Hänen toimenkuvansa oli olla kirjuri ja aineiston jäsentäjä, jota käytin hyväkseni kuvaustilanteessa.

Emootio on tärkeintä elokuvassa

Dokumentintekijän tausta näkyy elokuvan tekemisessä ennen kaikkea siinä, että Kaurismäki pyrkii tallentamaan hetkessä syntyviä tilanteita ja tunteita.

- Olen tehnyt aika paljon dokumentteja, mikä auttoi varmasti tämänkin elokuvan tekemisessä, joka on eräällä tavalla dokumenttia. Kun varsinaista käsikirjoitusta ei ollut, kameralla ikään kuin kirjoitti sitä hetkeä, jossa dialogit syntyivät. Asiaa helpotti, että näyttelijöillä ja minulla oli suuri luottamus keskenämme.

Elokuvanteossa on tärkeää kertoa jotain ihmisyydestä, jolloin emootiot ovat keskeisessä asemassa.

- Kolmessa viisaassa miehessä emootio saavutettiin osaavien näyttelijöiden kautta, jotka kaivoivat sitä omasta itsestään. Se on yksi metodin osa, että käytetään omia kokemuksia ja omaa elämää työvälineenä, vaikka kyse on fiktiivisestä elokuvasta.

- Näyttelijät olivat itse valinneet hahmonsa, jotka liittyivät tavalla tai toisella heidän omaan elämäänsä. Olen vakuuttunut, että käytetyn metodin takia pääsimme ihmisyyden käsittelyssä tavallista syvemmälle.

Elokuvantekoa minimiresursseilla

Miten elokuvan pieni budjetti, noin 250 000 euroa, vaikutti lopputulokseen?

- Väitän, että elokuva oli pienen budjetin takia parempi kuin mitä se olisi ollut suuremmilla resursseilla. Joskus on jopa luksusta, että ei ole rahaa, jolloin voi keskittyä erilaisiin asioihin.

- Kun ei ollut rahaa, ei ollut mitään ylimääräistä. Tai no, oli meillä maskeeraaja ja punaviiniä.

Elokuvan tekemisen rahanpuute on asia, johon törmää varsin usein suomalaisia elokuvantekijöitä haastateltaessa, niin myös Kaurismäen kohdalla.

- Jos elokuva olisi maksanut normaaliin tapaan miljoonan tai puolitoista ja elokuva olisi lavastettu, puvustettu ja valaistu samalla tavalla kuin perinteiset suomalaiset elokuvat, niin Kolme viisasta miestä olisi alkanut näyttää tyypilliseltä kotimaiselta elokuvalta. Se onkin Suomessa pieni ongelma, että pienten resurssien vuoksi elokuvat muistuttavat toisiaan.

Klassinen elokuva kuolemassa sukupuuttoon

Viimeisen parin vuoden aikana, jolloin Kaurismäki on tehnyt kaksi omaa elokuvaa, hän ei ole ennättänyt katsoa kovin paljoa elokuvia. Se ei estä kuitenkaan määrittelemästä elokuvan nykytilaa.

- Elokuva elää murroskautta. Kun olen kiertänyt maailmalla ja puhunut elokuvaohjaajien kanssa, niin kaikki ovat jokseenkin sitä mieltä, ettei elokuvia katsota enää kovin kauaa isolta kankaalta. Liikkuvaa kuvaa tuotetaan enemmän ja enemmän, mutta sitä katsotaan pienissä ruuduissa ja tietokoneelta, mikä vaikuttaa elokuvakerrontaan. Se on ikävää, kun on itse saanut elää suuren kankaan aikana.

Tulevaisuudessa tulee olemaan entistä vaikeampaa saada elokuvia esitettäväksi valkokankaille, joilla pyöritetään pääasiassa suurten budjettien elokuvia.

- Klassinen elokuva on mielestäni sukupuuttoon kuoleva dinosaurus - se on jo polvillaan! Ainoa keino kamppailla tilannetta vastaan, on tehdä pieniä ja itselleen tärkeitä elokuvia, kuten Kolme viisasta miestä.



Lue myös