Kauhuelokuvasta ninjamusikaaliin

AJ Annila elokuvantekijänä

AJ Annila on tämän hetken suomalaisessa elokuvassa varsinainen poikkeushahmo. Ohjaajan kaksi pitkää elokuvaa, Jadesoturi ja Sauna, ovat genre-elokuvia, joita ei muuten löydä Suomesta. Vaikka tuotokset eivät ole sisällöltään aina kovin tasaisia, ovat elokuvat katselukokemuksina vähintäänkin mielenkiintoisia. Miten Annila sitten päätyi tekemään erikoislaatuisia elokuviaan?

Annila: Kävin vuosina 1998-2002 Tampereella Taide- ja viestintäalan oppilaitosta. Aloitin kuvaajana, mutta erikoistuin myöhemmin ohjaamiseen enkä ole kuvannut elämäni aikana metriäkään filmiä. Koulussa tein lyhytelokuvan ja loppuvaiheessa kymmenminuuttisen independent-filmin, joka oli tavallaan Jadesoturin alkusysäys, sillä halusin näyttää, mitä saisin aikaan riittävillä resursseilla. Siitä innostuneena hyppäsin suoraan koulun penkiltä tekemään Jadesoturia.

Saunan alkutaival

Jadesoturin tekemiseen kului aikaa kuusi vuotta, mutta sitä seurannut Sauna valmistui huomattavasti nopeammassa aikataulussa, mistä on osin kiittäminen elokuvan tuottajia Jesse Fryckmania ja Tero Kaukomaata.

Fryckman: Olimme reilut puolitoista vuotta sitten tuottaja Tero Kaukomaan kanssa Berliinin elokuvafestivaaleilla, missä pallottelimme viikon ajan erilaisia ideoita. Tero oli tuottanut juuri AJ Annilan Jadesoturia kuusi vuotta ja päivittelimme, miten kukaan jaksaa laittaa niin pitkän ajan elämästään yhteen hankkeeseen.

F: Halusimme tehdä jonkun pienemmän projektin ja siinä vaiheessa elokuvalle tuli nimeksi Sauna ja genreksi kauhu. Alkuperäisessä ideassa oli viisi nuorta juhannuspäivänä mökillä, josta löytyy joku ihmeellinen rakennus ja toisaalta taas kiuas. Juhannusyönä osat yhdistetään toisiinsa, minkä jälkeen hullunmylly lähtee pyörimään.

F: Soitimme saman tien asiasta AJ:lle ja hän inhosi koko ideaa. Tarjosimme AJ:lle tilaisuuden tehdä itseään miellyttävän version ja kahden viikon päästä sieltä tuli lopullisen elokuvan tyyppinen ehdotus - ja onneksi näin.

Ohjaaja AJ Annila kommentoi elokuvan alkuvaiheita ja alkuperäisideaa seuraavasti:

Annila: Eräänä aamuna puhelimeni soi ja tuottajat Tero Kaukomaa ja Jesse Fryckman houkuttelivat minua oluelle. Tapaamisessa he pyysivät minua tekemään heille kauhuelokuvan nimeltään Sauna. Luin tarinan ja vaikka se oli ihan ehjä juttu, niin sanoin etten tee Saunaa, koska se kuulostaa niin hirvittävän huonolta idealta.

A: Tuottajat olivat kuitenkin sen verran tosissaan, että he antoivat aikaa elokuvan tekoon vuoden ja jos en pitänyt alkuperäisestä ideasta, niin voisin tehdä tilalle itseäni miellyttävän tarinan. Olin aina halunnut tehdä elokuvan pahoista teoista ja katumuksesta ja sitä kautta anteeksiannosta. Saunan historia, jota he olivat tutkineet, sopi ideaan hyvin ja lopputuloksena oli kauhuelokuva.

>Elokuvan nopeaa aikataulua ei nähty missään vaiheessa negatiivisena asiana, vaan pikemminkin haasteena, joka pakotti tekijät aktiivisen elokuvantekoon.

F: Nopea aikataulu ei ollut oikeastaan huono asia. Ratkaisuja täytyi tehdä nopeasti ja jokaiseen osa-alueeseen paneuduttiin suuremmalla energialla. Paras puoli nopeassa aikataulussa olikin se, että ideaan tartuttiin heti kun polte oli suurimmillaan, jolloin siitä saatiin paras irti ilman kyllästymistä aiheeseen.

Annilan mukaan elokuvaa olisi tosin tehty samalla tavalla, vaikka sen valmistumiseen olisi käytetty tuplasti aikaa.

A: Vaikka elokuvaa olisi tehty kolme vuotta, niin se olisi toteutunut samalla tavalla suunnittelematta ja luottamalla siihen, mitä kuvaushetkellä syntyy.

Elokuvaa kuvattiin lopulta yhdeksän päivää Torronsuolla ja sen lähimetsissä, minkä jälkeen tuotanto siirtyi Prahassa sijaitsevaan kylään ja sen lähimetsiin, joissa kuvauksia jatkettiin neljäntoista päivän ajan.

Millä tavalla Saunan tekeminen sitten erosi esikoiselokuvan tekemisestä?

A: Jadesoturi oli esikoisohjaajan elokuva, joka piti tehdä vaikka väkisin. Sen kohdalla jokainen asia oli suunniteltu varmaan kahteen tai kolmeen kertaan, jotta minulla olisi takaportti, jos asiat näyttäisivät menevän pieleen. Saunaa tehtäessä itseluottamus on kasvanut. Uskallan tehdä elokuvaa enemmän hetkessä. Näyttelijät toki tiesivät mistä he tulivat ja mihin olivat menossa, mutta muuten teimme kohtaukset ilman suurempia suunnitelmia ja mielestäni lopputulos on tällä tavalla parempi.

Kauhuelokuvaa suomalaisittain

Minkälaista oli lähteä tekemään genre-elokuvaa maassa, jossa ei ole juurikaan tehty kauhuelokuvia?

A: Elokuvaa on mukava lähteä tekemään tyhjältä kentältä, kun on vähemmän alttiina vaikutteille. Ihanne olisi, että elokuvia pystyisi tekemään odotuksista ja vaikutuksista vapaana, mutta nyky-yhteiskunnassa se on lähes mahdotonta, ellei ole asunut keskellä metsää ilman televisiota.

Genre-elokuvan puuttumiselle ei pidä kuitenkaan antaa liian suurta painoarvoa.

A: Prosessi olisi kuitenkin suurin piirtein sama, vaikka Suomessa olisi tehty kolmesataa kauhuelokuvaa.

Mitä ovat sitten AJ Annilan kauhuelokuvan esikuvat?

A: Vaikutteet tulevat aina alitajunnasta. Neil Gaiman on sanonut, että kauhu jättää aina pysyvimmät jäljet, ja minun kohdallani se näkyy kaikkina niinä elokuvina, jotka näin lapsena liian nuorena. Eniten minuun on kuitenkin vaikuttanut psykologinen kauhu.

Näyttelijävalinnat

Saunan näyttelijäkaartiin kuuluu Tommi Erosen kaltaisia tuttuja nimiä Annilan esikoiselokuvasta Jadesoturi, mutta mukana on myös paljon uusia kasvoja, kuten Ville Virtanen, Viktor Klimenko ja Kati Outinen.

A: Ennen kuin tiesin mitään tästä produktiosta näin Ville Virtasen teatterilavalla pitkästä aikaa ja kuiskasin vaimolle, että mitä tahansa teenkin seuraavaksi, niin tuo jätkä on siinä. Kun tiesin, minkälainen rooli tähän oli kehittymässä, soitin Villelle ja kysyin olisiko hän kiinnostunut näyttelemään elokuvassa. Ville hyppäsi mukaan kuultuaan, että käsikirjoittajana on Iiro Küttner ja ohjaajana AJ Annila.

Viktor Klimenko on näytellyt elokuvissa viimeksi neljäkymmentä vuotta sitten Komisario Palmu -elokuvien sarjan viimeisessä osassa Vodkaa, komisario Palmu. Kuinka Klimenko saatiin lähtemään mukaan elokuvaan?

A: Viktor Klimenkon mukanaolo tuli esille ensimmäistä kertaa käsikirjoittajan ehdottaessa häntä Semenskin rooliin. En ottanut sitä kuitenkaan tosissani, sillä Viktorista omaksumani käsitys oli otettu äitini lp-levyjen kannesta. Ajattelin vain, että mitä sä horiset, Viktor Klimenko?

A: Ville Virtanen nosti asian uudestaan esille ja kun sama ajatus oli tullut kahdeltafiksulta ihmiseltä, niin soitin Viktorille ja tavatessani hänet tajusin heti ensimmäisen minuutin aikana, että minun on pakko saada hänet tähän rooliin.

Suostuttelu ei ollut kuitenkaan helppoa.

A: Kolmen tai neljän monen tunnin session jälkeen minun oli pakko tivata häneltä vastausta. Annoin hänelle vaihtoehdot, että tuletko elokuvaan vai et ja älä sano ei. Ja lopulta hän lähti mukaan.

Sauna historiallisena elokuvana

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Suomen ja Ruotsin väliseen rajanvetoon Täyssinän rauhan jälkimainingeissa vuonna 1595. Vaikka Sauna ei pyrikään historialliseen pikkutarkkuuteen, sen tapahtumat sijoittuvat todellisiin puitteisiin maailmanhistoriassa.

F: Käsikirjoittaja Iiro Küttner oli tarkka siitä, että historiasta otetaan oikeita palasia, mistä esimerkkinä käyvät elokuvan päähenkilöt, Sporen veljekset, jotka ovat olleet aitoja henkilöitä, joiden sukupuu on katkennut selittämättömästä syystä - kunnes se nyt paljastetaan tässä elokuvassa.

Heti alusta asti oli kuitenkin selvää, ettei elokuva tule olemaan yksityiskohtaiseen faktatietoon pohjautuvaa historiankirjoitusta.

F: Elokuvassa on tehty valintoja sekä sisällöllisesti että visuaalisesti historia-aspektin suhteen, jolloin olemme joissakin kohdin oikaisseet hieman mutkia suoriksi. Toisaalta kyse on myös sellaisesta historian vaiheesta, josta tiedämme aika vähän.

Annila määrittelee asian omasta näkökulmastaan käsin.

A: Vaikka elokuva sijoittuu historiaan, niin halusimme tehdä selvän pesäeron vuoden 1595 ulkoasuun. Ensimmäisissä puvustuspalavereissa tutustuimme 1500-luvun pukeutumistyyliin ja katsoimme kuvia pussihihoista, pussihousuista ja sulkahatuista, ja päätimme olla käyttämättä niitä, koska elokuva kertoo pahoista teoista ja katumuksesta. Halusimme tehdä ajattoman elokuvan universaaleine aiheineen, jolloin historialliset epätarkkuudet eivät häiritse minua.

Pienet budjetit ja kuvanlaatu

Sauna ei ole mikään suuren budjetin elokuva, mutta elokuvan kuvallinen anti on siitä huolimatta varsin siistiä jälkeä. Mitä mieltä Annila on siitä seikasta, että jotkut suomalaiset elokuvantekijät vetoavat taloudellisiin tekijöihin puhuttaessa suomalaisten elokuvien kuvallisesta köyhyydestä, vaikka heidän tulisi ehkä katsoa enemmän oman napansa suuntaan?

A: Rahan puute näkyy siinä, että meillä ei ole tarpeeksi aikaa tehdä kuvia. Saunassa ja suomalaisessa elokuvassa on se ongelma, että kun on leikkauspöydän ääressä ja kuva ei tunnu toimivan, niin meillä ei ole toista kuvaa mihin leikata, koska jouduimme vetämään kohtauksen läpi kahdella ja jotkut kohtaukset jopa yhdellä otolla. Useiden muiden maiden elokuvissa leikkauspöydässä pystyy pelastamaan monia asioita, sillä uusintakuvaukset ovat niissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

A: Jos rahaa olisi enemmän, kuvia otettaisiin enemmän. Suomalaisessa elokuvassa se näkyisi pienten sudenkuoppien, kuten paikallaan polkemisen ja yhtäkkisen kiireen välttämisenä. Elokuvat saataisiin etenemään sulavammin kohtauksesta toiseen.

Annila määrittelee vielä, kuinka tämä näkyy hänen elokuvissaan.

A: Jadesoturissa ja Saunassa on molemmissa kolmen minuutin välein kuvia, jotka vaihtaisin toisiin, jos sellainen mahdollisuus olisi olemassa. En ole elokuvantekijänä koskaan tyytyväinen, vaan haluaisin aina kokeilla jotain muuta ja tehdä asioita vähän eri tavalla. Niitä kohtia on Jadesoturissa tuhat ja Saunassa tuhat ja niin tulee varmaan aina olemaankin.

A: Rahan puutteen ei pitäisi kuitenkaan näkyä siinä, minkälaisia kuvia me teemme. Älkää tehkö sellaisia elokuvia, joissa rahat eivät riitä kuvan esillepanoon.

Annila jatkaa humoristiseen tyyliin talouden puimista.

A: Inhoan elokuvanteossa sitä, että rahaa kuluu muuhunkin kuin kuvaan. En pidä siitä, että ryhmälle pitää tarjota ruokaa ja perustelen sen itselleni sillä, että seuraavasta kuvasta tulee parempi, koska ihmiset on ruokittu. Kaikki resurssit pitää kuitenkin keskittää kuvaan, sillä se on loputon työväline. Totta kai on tärkeää, että on oikeat näyttelijät ja niin edelleen, mutta kuva on aina loputon, eikä yksikään kuva ole koskaan valmis.

Rahanjako Suomessa

Sauna saa rahoituksensa hieman eri tavalla kuin suomalaiset elokuvat yleensä, jotka ovat usein sidotumpia elokuvasäätiön tukeen.

Fryckman: Elokuvan budjetti on hieman suomalaisen keskiarvon alapuolella, kun kokonaisbudjetti on 1,2 miljoonaa. Rahoituksen hankkiminen ei ollut mitenkään helppo juttu, koska teimme elokuvan niin nopealla aikataululla. Perusmallissa on mukana elokuvasäätiö, levittäjä ja tv-kanavat, mutta meillä on myös aika paljon yhteistyökumppaneita sekä aika iso oma riski.

Miten elokuvasäätiön suunnalta tapahtuva rahanjako toimii Suomessa elokuvantekijöiden mielestä?

Annila: Rahanjako tapahtuu hyvältä ja terveeltä pohjalta. Minun kokemukseni perusteella se toimii tarinaperusteisesti, mikä on mielestäni ehdoton edellytys sille.

Fryckman lisää vielä, että Suomessa tulisi ehkä suuntautua enemmän yksityisen rahan suuntaan.

F: Suomalainen malli on hyvä, sillä meillä tehdään sen verran vähän elokuvia. Mielestäni voitaisiin kuitenkin aktivoitua enemmän yksityisen rahan puolelle, sillä elokuvan ympärillä voi tehdä jopa ihan järkevää liiketoimintaa. Silloin ei tarvitsisi huolehtia elokuvasäätiön raja-aidoista, jolloin ei tarvitsisi tehdä ainoastaan niitä elokuvia, joita tuetaan virallisilta tahoilta.

Kysyn syitä Saunan saamaan suhteellisen pieneen elokuvasäätiön tukeen, sillä epäilen elokuvan edustaman genren herättäneen hylkimisreaktiota säätiön suunnalla. Fryckman kumoaa kuitenkin tämän ja toteaa:

F: Elokuvan nopea aikataulu johti siihen, että elokuvasäätiö oli ehkä hieman liian iso ratas reagoimaan tällaiseen äkkinäiseen hankkeeseen.

Elokuvan levitys ja festivaalit

Ulkomainen huomio ei ole itsestään selvä asia suomalaiselle elokuvalle. Jadesoturin menestys auttoi kuitenkin myös Saunan levityksessä.

F: Jadesoturin leviäminen ulkomaille pitkälle yli kuuteenkymmeneen maahan auttoi Saunan leviämisessä. Molemmat elokuvat ovat lisäksi genre-elokuvia, joihin on helppo tarttua. Kun AJ Annila lähtee tekemään kauhua, niin yritimme ottaa siitä irti kaiken muuallakin kuin Suomessa.

Saunaa on esitetty paljon ulkomaalaisilla festivaaleilla ja elokuvan Pohjois-Amerikan levitysoikeudet myytiin äskettäin IFC Entertainmentille.

F: IFC on firma, jolla on kaapelissa oma osta ja katso -tyylinen palvelu, joka tavoittaa heidän sanojensa mukaan 40-50 miljoonaa taloutta. Elokuva pyörii siellä oman aikansa ja siirtyy sen jälkeen dvd:lle. Ulkomainen näkyvyys ei kuitenkaan tarkoita mitään lottopottia, sillä tässä on mukana aikamoiset taloudelliset riskit, jotka pienenevät vasta kotimaisen katsojakunnan käydessä elokuvissa. Tunnustuksena se on kuitenkin hienoa.

A: Ei kansainvälisillä markkinoilla tehdä välttämättä rahaa, vaikka elokuvan oikeudet myytäisiinkin kuuteenkymmeneen tai sataan maahan. Elokuvan täytyy kuitenkin breikata siellä läpi ja se on harvinaista. Elokuvantekijänä haluan kuitenkin, että elokuvan pystyisi näkemään mahdollisimman moni katsoja ympäri maailmaa.

A: Elokuvan saama kansainvälinen näkyvyys tuntuu totta kai hyvältä, mutta se tapahtuu oikeastaan kahdella tavalla. Toinen on suhdetoimintaa, mitä tuottajat pitävät ahkerasti yllä, ja toinen on elokuvan lyömistä itseään läpi, minkä jälkeen se jatkaa omaa elämäänsä. Suhdetoiminta on sellaista, että haluamme Toronton valitsijat katsomaan demonauhat, jotta he ovat tietoisia, että tähtäämme heidän festivaaleilleen. Elokuva ei tule kuitenkaan valituksi sinne, jos se ei ole hyvä.

Saunan kohdalla kansainväliset markkinat olivat tähtäimessä alusta alkaen, mutta Annilan mukaan myös kansallisella elokuvalla voi pärjätä ulkomailla yhtä hyvin.

A: Elokuvaa tehtäessä meillä oli mielessä myös kansainväliset markkinat. Jaottelu kansalliseen ja kansainväliseen elokuvaan on kuitenkin hankalaa, sillä jos elokuvassa, jonka päähenkilö on kansallinen merkkihenkilö, on jotain universaalia sanottavaa, sillä ei ole mitään esteitä lyödä itseään läpi kansainvälisesti.

Tulevaisuus

Miltä AJ Annilan tulevaisuus näyttää?

A: Kehitteillä on monia mielenkiintoisia projekteja. Se, mikä niistä pääsee tuotantoon asti, on lottopeliä, mutta jos unelmista tulee totta, niin seuraava elokuva on ninjamusikaali.