L.A. Without a Map kotikatsomo

Olin onnellisesti tuudittautunut siihen uskoon, että välttelemällä Aki Kaurismäen elokuvia olisi mahdollista välttää myös liian läheinen kanssakäyminen Leningrad Cowboys -nimisen tötterötukkabändin kanssa. Ilmeisesti karanteeni on laajennettava koskemaan myös velipoika Mika Kaurismäen tuotantoa, sillä aikansa elänyt humppakuoro on yllättäen raahattu hänen parin vuoden takaiseen elokuvaansa L.A. Without a Map - oletettavasti takaamaan ainakin saksalaisen elokuvayleisön mielenkiinto…

Leningrad Cowboysista huolimatta (tai kenties heidän ansiostaan, kuka tietää) L.A. Without a Map keräsi elokuvateatterikierroksellaan ihan kohtuullisia katsojamääriä myös Suomessa. Videovuokraamossakin kasetti tarttunee muidenkin kuin Kaurismäki-fanaatikkojen matkaan, kuulostaahan elokuva ainakin takakansitekstin mukaan ihan hauskalta yhdistelmältä amerikkalaista indiemeininkiä ja suomalais-brittiläistä absurdia huumoria.

Brittiläis-ranskalais-suomalainen yhteistuotanto perustuu Richard Raynerin omaelämäkerralliseen romaaniin, josta Kaurismäki on muokannut käsikirjoituksen yhdessä Raynerin kanssa. Elokuva kertoo skotlantilaisesta hautausurakoitsijasta Richardista (David Tennant), joka jo parikymppisenä on alistunut hoitamaan isänsä hautaustoimistoa ja velvollisuudentuntoista suhdettaan tyrannimaiseen tyttöystäväänsä. Kaikki muuttuu, kun hautausmaalle eräänä päivänä astelee vaalea jenkkikaunotar Barbara (Vinessa Shaw). Richard rakastuu siinä määrin edesvastuuttomasti, että lähtee naisen perässä Los Angelesiin ainoana johtolankanaan tulitikkuaski ravintolasta, jossa Barbara tarjoilee ja haaveilee näyttelijättären urasta.

Tuttua "englantilainen (anteeksi, skotti) Amerikassa" -teemaa mukaillen elokuva pyrkii kuvaamaan muukalaisen näkökulmasta amerikkalaisen elämäntavan kummallisuuksia. Parhaimmillaan elokuva onkin nauraessaan Hollywoodin onnenonkijoille ja onnensa jo lunastaneille - ilmeinen pääasia, eli Richardin ja Barbaran mannertenvälinen rakkaussuhde, sen sijaan on unettavinta, mitä olen pitkään aikaan joutunut todistamaan, paljolti kiitos elokuvan naispäähenkilön. Bradfordilaisella hautausmaalla varsin ihanalta indie-elokuvan tähdeltä vaikuttava Barbara osoittautuu kotimaaperällään lempinimensä mukaiseksi barbienukeksi, jonka vuoksi ei luulisi kenenkään matkustavan edes kadun poikki, saati sitten Atlantin ylitse.

On vaikea päättää, mikä elokuvassa mättää pahiten, kökkö juoni, olematon draaman kaari vai kuolettavan tavalliset ja litteät henkilöhahmot. Tuntuu siltä, että Mika Kaurismäki on käyttänyt kaiken energiansa kuuluisien cameoiden metsästämiseen ja (mielestäni melko irrallisten) leffaviittausten keksimiseen eikä ole enää jaksanut panostaa oleellisempaan. Hänellä on ollut käytössään aivan kelpo näyttelijöitä, mutta heidänkin lahjansa on tuhlattu aika turhauttavasti tyhjäpäiseen kikatteluun (Julie Delpy) ja Sean Penn -imitaatioihin (Vincent Gallo). Komediankin kanssa on vähän niin ja näin: välillä tuntuu kuin seuraisi harvinaisen puuduttavaa jaksoa Beverly Hills 90210 -sarjasta.

Onneksi on pikakelaus! Sen avulla L.A. Without a Mapista voi koostaa siedettävän elokuvan, eli kiitää yli Leningrad Cowboysin ja keskittyä seuraamaan vaikka Johnny Deppin roolisuoritusta Dead Man -elokuvajulisteeseen kätkeytyneenä kotijumalana.