Klassinen rakkaustarina Itä-Euroopan maisemissa

Mika Kaurismäen Honey Baby -elokuvan perustana on käytetty kreikkalaisen mytologian rakkaustarinaa Orpheus ja Eurydice. Kaurismäki itse näkee ikuisessa rakkaustarinassa yhtymäkohtia aina Kalevalaan asti:

– "Yhtä hyvin tämä elokuva voisi perustua Kalevalaan, koska Kalevala on Väinämöisen tarina. Väinämöinen ja Orpheus ovat täsmälleen sama hahmo. Tämä on tällainen ikuinen, klassinen rakkaustarina, ja kai siinä on jotain sellaista vahvaa, koska se vuosituhansia pysyy hengissä."

Samaan hengen vetoon Kaurismäki kertoo halunneensa kuvata elokuvansa erityisesti Baltian maissa ja Venäjällä, koska Eurooppa elää jatkuvan muutoksen kourissa, vanhaa itäblokkia ei sellaisenaan enää kauan ole.

– "Eurooppa muuttuu kovaa vauhtia ja ajattelin, että olisi kiva päästä katsomaan miltä siellä vielä näyttää ennen kuin se kokonaan muuttuu Brysseliksi. Ja yhdistää tähän sen ikuisen, klassisen rakkaustarinan. Tutkia sitä ja etsiä vastauksia sille, että onko rakkaus nykypäivänä mahdollista."

Tietolähteistä riippuen Honey Babylle on mainittu eri valmistumisvuosia. Kaurismäki kuittaa tämän nykyinternetin tarjoamaksi monenlaiseksi tiedoksi. Elokuva valmistui lopullisesti vasta viime syksynä. Joillakin festivaaleilla Honey Baby on toki nähty jo aiemminkin, mutta kaupallisen levityksen ensi-ilta on nyt Suomessa ja sen jälkeen elokuvaa nähdään Euroopassa ja Venäjällä. Laajaa levitystä puoltaa festivaaliesityksistä saatu myönteinen vastaanotto.

– "Tosi hyvää palautetta on saatu. Eniten elokuva on ollut esillä Saksassa, saksalaisilla festivaaleilla ja palaute on mielestäni ollut erinomaista. Eipä kai sitä muuten laittaisi teattereihin."

Keskeisenä musiikki

Honey Babyssa musiikilla on merkittävä osa niin koko tarinassa kuin myös sen kerronnassa. Keskeisin tekijä oli englantilainen Nikki Sudden, joka sävelsi ja sovitti suurimman osan elokuvan musiikista. Miespääosaa esittävä Henry Thomas antoi myös oman panoksensa elokuvan musiikillisen antiin ja yhdeksi musiikista vastuullisiksi on mainittu myös Ville Valo.

– "Musiikki oli keskeinen osa elokuvaa ja halusin sellaisen näyttelijän, joka itse myös osaa soittaa. Henry oli täydellinen, koska hän itse myös sävelsi osan musiikista ja lauluista. Alunperin Villen piti tehdä enemmänkin tähän musiikkia, mutta sitten minun aikatauluni siirtyi ja Ville oli äänittämässä levyä eli aikataulullisista syistä ei ollut mahdollista tehdä kuin tämä yksi, title song eli teemalaulu, jonka Ville teki luettuaan käsikirjoituksen, sen inspiroimana."

Melankolinen musiikki toimii vertauksena elokuvan paikoin alakuloisillekin maisemille. Sen lisäksi musiikin voima liittyy myös elokuvan innoittajaan eli Orpheukseen.

– "Orpheushan oli muusikko. Musiikin voima liittyy Orpheuksen myyttiin, jossa hän pystyy musiikilla muuttamaan maailmaa ja siirtämään vuoria. Tässäkin, elokuvan lopussa henkilö, joka on menettänyt inspiraationsa musiikin tekemiseen, musiikkiin, löytää sen uudestaan ja sillä tavalla löytää tien eteenpäin. Tämä on niin kuin symbolisena se luominen ja inspiraatio, joka meille kaikille on tärkeää."

Suomi ei soinnu kansainvälisyyteen

Mika Kaurismäki on tehnyt paljon kansainvälisiä produktioita. Viimeisestä puhtaasti kotimaisesta elokuvasta Zombie ja kummitusjuna (1991) on tullut kuluneeksi jo lähemmäs viisitoista vuotta. Kovin merkittävää eroa Kaurismäki ei näe kansainvälisessä ja kotimaisessa elokuvanteossa

– "Kuvaa sitten Suomessa, Saksassa tai Brasiliassa, niin se on aika samanlaista. Aiheet tietysti vaihtelee. Kyllä mielelläni tekisin Suomessa, olisihan se mukava tehdä suomen kielellä, omalla kielellään, kyllähän se kaikista mukavinta olisi. Toisaalta taas yhteistuotannot maailmalla… niin se on aika mahdotonta tehdä suomen kielellä. Jos tekee suomeksi, niin täytyy melkein tehdä täällä. Aiheiden suhteen olen ollut kuitenkin sen verran utelias, että en ole halunnut tehdä vain Suomessa, vaan minua kiinnostaa mennä eri paikkoihin."

Honey Baby on tehty englannin kielellä, tosin niin, että kaikki puhuvat omilla aksenteillaan. Englanti on maailman pääkieli tällä hetkellä ja Kaurismäen mielestä tätä elokuvaa ei olisi voinut tehdä muulla kielellä kuin englannilla.

Miltä sitten suomalainen elokuva näyttää ulkomailta katsottuna? Pystyykö sitä kansainvälisistä ympyröistä tarkemmin edes seuraamaan?

– "Täytyy valittaen todeta, että en ole nähnyt paljoa suomalaista elokuvaa viime aikoina – todella vähän. Se mitä olen seurannut mediasta, niin sillähän näyttää menevän ainakin numeroiden valossa erittäin hyvin. Siinä mielessä aika vahvaa kautta kai eletään. Aiheet ovat ilmeisesti aika suomalaisia, joten ne eivät kovin paljoa leviä ulkomaille, mutta toimivat täällä ja se on hienoa. Täällähän suomalaisen elokuvan pitääkin toimia. Kyllä siinä mielestäni on selvää muutosta tapahtunut verrattuna siihen, kun minä aloin tehdä elokuvia. Sisällöstä en osaa sanoa, kun en ole nähnyt, mutta kuulin, että Paha maa olisi erittäin hyväkin elokuva… täytyy käydä katsomassa."