Volver - paluu valkokangas

Kaikki äidistäni (1999) ja Puhu hänelle (2002) elokuvien menestyksen jälkeen Huono kasvatus (2004) osoittautui hienoiseksi pettymykseksi, mutta se ei ole vähentänyt Pedro Almodóvarin elokuviin kohdistuvia odotuksia. Volver – paluu ei kuitenkaan petä. Elokuva on taattua Almodóvaria polveilevine tarinoineen, värikylläisine maailmoineen ja tietysti vahvoine naishahmoineen.

Volverissa useat tarinat kulkevat lomittain kietoutuen vähitellen yhteen Almodóvarilta totuttuun tapaan. Sisarusten, Raimundan (Penélope Cruz) ja Solen (Lola Dueñas), on vaikea avautua toisilleen. Raimunda varjelee tyttärensä (Yohana Cobo) kanssa synkkää salaisuutta ja Solelle taas antaa päänvaivaa tulipalossa vuosia sitten kuolleen äidin (Carmen Maura) äkillinen ilmestyminen.

Sisarusten kotiseudun, La Manchan, tuulissa sanotaan olevan jotain, joka sekoittaa pään. Tuulahdukset menneestä pitävät muistot hengissä, mutta se myös työntää eteenpäin, kohti tulevaa. Mennyt on läsnä nykyhetkessä, mikä näkyy myös naisten keskuuteensa rakentamassa vahvassa yhteisössä, jossa sukupolvien välillä ei vallitse kuiluja.

Pedro Almodóvarilla on omintakeinen tyyli kuvata vaikeitakin asioita ilman, että hän sortuu shokeeraavuuteen. Aiemmissa elokuvissa on noussut esiin niin vaikeita sairauksia ja huumeongelmia kuin prostituutiota ja pedofiliaakin. Myös Volverista löytyy synkkiä salaisuuksia ja muistoja, jotka päähenkilöt haluaisivat unohtaa. Vahvoina naisina he pystyvät jatkamaan elämäänsä, mutta eivät voi paeta menneisyyden haamuja, jotka palaavat kummittelemaan.

Volver on myös Almodóvarin paluu kahden luottonäyttelijänsä pariin. Viimeksi Naisia hermoromahduksen partaalla -elokuvassa (1988) ohjaajan kanssa yhteistyötä tehnyt Carmen Maura ihastuttaa kuolleista palaavana äitinä. Myös Penélope Cruz selviytyy oivallisesti vaikeasta roolistaan. Cruzin Raimunda on lihaa ja verta ja sopiikin loistavasti vastapainoksi näyttelijättären valjummille rooleille Hollywood-tuotannoissa. Muidenkaan naisten suoritukset eivät toki kalpene Mauran ja Cruzin rinnalla. Ei olekaan ihme, että elokuvan näyttelijätärkaarti jakoi keskenään parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesissa aiemmin tänä vuonna.

Volver on hyvin vahvasti Almodóvarin elokuva. Sen maailma on värikylläinen ja pienillä yksityiskohdilla täytetty. Dramaattisiin mittoihin paikoitellen paisuva tarina olisi monen muun ohjaajan käsissä voinut epäonnistua, mutta näin ei kuitenkaan käy Almodóvarille. Elokuvan yltäkylläinen maailma muuttuu nopeasti arkipäiväiseksi ja kotoisaksi ja henkilöt vikoineen rakastettaviksi.